Muisti ja mielikuvitus

Argentiinalaiskirjailijan esitelmät ovat kiehtovaa esseistiikkaa, Virpi Alanen kirjoittaa.

esseet
Teksti
Virpi Alanen

Hiljattain 80 vuotta täyttänyt Pentti Saaritsa on viime vuosina suomentanut aktiivisesti Jorge Luis Borgesin (1899–1986) vähemmän tunnettuja tekstejä, jotka tarjoavat arvokasta lisätietoa kuuluisan argentiinalaisen kirjailijan ajattelusta. Borgesin Omaelämäkerran suomennos ilmestyi vuonna 2018, esseekokoelma Seitsemän iltaa vuonna 2020 ja joulukuussa 2021 esseekokoelma Viisi aihetta.

Kokoelmien tekstit ovat alun perin yleisölle pidettyjä esitelmiä. Borgesin puhetapa on niissä lukeneisuutta korostavan älyllinen, mutta suurpiirteisyydessään rento. Hän osasi puhua kiehtovasti laajoista aiheista, kuten kielestä tai kuolemattomuudesta. Esitelmän retoriikka toimii esseejulkaisuissa yllättävän hyvin. Lukijasta tuntuu kuin Borges puhuisi läheltä, melkein kuin vanha ystävä tai lempeä opettaja, jonka oppineisuudessa on mielikuvitusta ja iloa.

Borges sanoo lukemisen olevan yksi onnellisuuden muoto. Hän piti lukijaa kirjan rikastuttajana, ja myös esitelmissään hän antaa tilaa ja virikkeitä ajattelulle eikä pyri selittämään asioita täysin. Kenties juuri siksi tekstit ovat kestäneet aikaa. Esimerkiksi Borgesin ajatukset kirjan arvostuksen säilyttämisestä tuntuvat yhä ajankohtaisilta.

Viisi aihetta sisältää viisi ensisilmäyksellä toisistaan irrallista tekstiä, joita kuitenkin yhdistää Borgesin käsitys muuttuvuuden ja pysyvyyden ikuisesta kumppanuudesta. Häntä kiinnosti tuntemattoman todellisuuden runsaus ja äärettömyys. Kokoelman esitelmät on pidetty kesäkuussa 1978 Buenos Airesin seudulla sijaitsevassa Belgranon yliopistossa. Aiheet ovat kirja, aika, kuolemattomuus, Emanuel Swedenborg ja salapoliisikertomus.