Todellinen sivullinen

Algerialaiskirjailija kääntää valokeilan Albert Camus’n romaanin nimettömään uhriin.

romaani
Teksti
Silvia Hosseini

Katkeroitunut mies nimeltään Haroun ryyppää ja tarinoi oranilaisessa kapakassa anonyymiksi jäävälle kuulijalle. Juttujen aiheena on isoveli Moussa, jonka väkivaltainen kuolema muutti perheen elämän suunnan. Juonen juju on siinä, että veljen murhaaja on Albert Camus’n Sivullisen päähenkilö Meursault.

Tapaus Meursault kertoo siis klassikkoteoksen tapahtumat kolonisoidun näkökulmasta. Teos kritisoi Camus’ta, joka on luonut eksistentialistinen filosofiansa algerialaisen enemmistön kustannuksella. Haroun kysyy, miksi oikeusjutussa ei tuomittu arabin surmaajaa, vaan mies, joka ei itkenyt äitinsä hautajaisissa.

Miksi sana ”arabi” mainitaan Sivullisessa yli kaksikymmentä kertaa, mutta uhrin nimeä ei kertaakaan? Moussa on kirjan ”toiseksi tärkein henkilö, mutta hänellä ei ole nimeä, ei kasvoja, hän ei puhu”.

Riistosta kärsivien algerialaisten sivullisuus on eksistentialistista elämäntunnetta kouraisevampaa. Harounin lapsuusmuistojen kautta siirtomaavallan todellisuus hahmottuu kurjana: ravitsevaan ruokaan on varaa vain harvoin, kun taas siirtomaaisännät ovat lihavia ”varastettuaan meiltä niin monet sadot”.