Kekkosen ja Kremlin luottamus
Kalevi Sorsan elämäkerta taluttaa lukijan lempeästi suomettumisen yöhön.
Loppukeväällä 1981 jo vakavasti sairas presidentti Urho Kekkonen soitti viimeisen puhelunsa Sdp:n puheenjohtajalle Kalevi Sorsalle, jonka kanssa hän oli vehkeillyt kaataakseen Mauno Koiviston (sd) hallituksen ja suistaakseen kansan suosikin syrjään presidenttitieltä.
”Meidän täytyy pitää yhtä. Tästä ei tuu mitään, jos me ei pidetä yhtä. Meidän täytyy pitää yhtä”, Kekkonen sai soperrettua.
Puhelu oli kuin Kekkosen kaikkialle ulottuneen poliittisen dominaation loppuhenkäys.
Kekkonen ja Sorsa epäonnistuivat hallituksen kaatoyrityksessä. Koivisto nousi presidentiksi, käänsi lehden Suomen poliittisessa kulttuurissa ja suisti Sorsan lopulta sivuraiteelle. Aika muuttui, Suomi muuttui.
