Painajaisuni ihmisestä
Tarinan siirtymät muistuttavat unessa tapahtuvia siirtymiä, kirjoittaa Virpi Alanen.
Minkä suunnan kauhukertomus voisi kirjallisuudessa ottaa nyt, kun todellisuus sotineen ja kulkutauteineen tuottaa liiankin paljon oikeita kauhukuvia? Jyrki Vainosen kirjaa Täytetyt voisi pitää yhtenä mahdollisena vastauksena: nyt tutkitaan inhimillisyyden rajaa.
Täytetyt on painostava ja ruumiillinen. Sen maailmassa inhimillisyys, sellaisena kuin sen tunnemme, tuntuu käyneen vähiin. Ihmisen ja eläimen raja on tarinassa muuttuneen epämääräiseksi, samoin elollisen ja elottoman raja. Mukana on myös joitakin yliluonnollisia olentoja, kuten vedenalista väkeä. Nuket tai täytetyt eläimet eivät ole yksiselitteisesti eläviä eivätkä kuolleita.
Vainosen ”ihmisyyskauhu” on taitavasti punottu historian unohtamisen viitekehykseen. Keskitysleirikokemusten ylisukupolvinen trauma yhdistyy koronaeristysajoilta tuttuihin yksinäisyyden ja vierauden tunteisiin. Selittämätön mutta myös historiallisesta tiedosta kumpuava kehollinen painajaismaisuus läpäisee koko tarinaa.
Tarinan siirtymät muistuttavat unessa tapahtuvia siirtymiä. Groteskin fyysisyyden kuvauksessa korostuvat ruumiinontelot, eritteet ja väkivaltaiset teot. Yksi tulkintamahdollisuus on, että kyse olisi järkkyneen mielen sisäisen maailman kuvauksesta. Tarinassa on limittäisiä ja sisäkkäisiä unia, eikä lukija voi olla varma, onko mikään osa ei-unta.
