Musta tuntuu
Jyrki Lehtola ottaa aikuisten ihmisten tekokyynelistä kaiken ilon irti.
Julkkisterapeutti kirjoittaa kolumnissa kyynelistään. Ylen pääjohtaja vastaa niihin Twitterissä itkullaan. Kaikki halaavat itseään.
”Kun Bisquit siirtyi eläkkeelle, mediasta ei kuulu enää nauru, vain itku”, Jyrki Lehtola kirjoittaa esseekokoelmassaan Tunteista. Hän ottaa aikuisten ihmisten tekokyynelistä kaiken ilon irti.
Analyysi kohdistuu toimittajien surutunnelmointiin, korona-ajan itsesääliin, tv-sarjojen fiilistelyyn ja autofiktion aneemisuuteen. Lehtola ei tarjoa tunteilun vastapainoksi tunteettomuutta vaan suhteellisuudentajua.
Tunteista on esseetrilogian toinen osa. Se ei ole täysosuma, kuten Tesla metsässä (2019). Uuden teoksen kuvitteellinen kirjoitussarja, jossa lapsi häpeää emotionaalisesti liian avoimia vanhempiaan, on vähän hätäisesti kyhätty.
Joskus toistetaan asiaa, joka tuli jo selväksi. Pitkälle ajateltua ja hauskaa materiaalia riittää silti yllin kyllin. Ajattelun taustalla näkyy mannermaisen filosofian vaikutus.
Yksi parhaista esseistä piikittelee tuntemuksiaan julkisesti tuulettavaa minää. Terapiapuhe on laajentunut kaikkialle. Minä ylpeilee ruhjeillaan ja politisoi ne. Hän tärisee mielihyvästä kohtaamansa pahuuden edessä.
Kirja tarkentaa nykyajan kulttuurisotiin ja woke-kulttuuriin. Jostain löytyy aina paha, joka on haavoittanut hyvää. Niinpä hyvä tekee itsestään kyyneleitään ammuskelevan vallankumoussoturin.
Kohteena ovat myös älyllisesti laiskat ”vasemmistolaiset”, jotka kiteyttävät somessa Karl Marxin Pääoman kyllästyneesti yhteen sanaan: huokaus. Vaivaton identiteettipolitiikka on tunkeutunut vaativan luokkataistelun tilalle. Kirja päivittää hauskasti vanhan kritiikin, jota on esitetty liian mukavuudenhaluisia ”vasemmistolaisia” kohtaan.
Lehtolalla on vahvoja mielipiteitä, mutta ennen kaikkea hänellä on tyylitaitoa. Tyyli tulee sanasta stylus, joka tarkoittaa kirjoitusvälinettä. Tyyli on teräväkärkinen objekti, joka pistää, viiltää kohteen auki ja jättää jäljen.
Tyyli näkyy lauseen tasolla: ”Valmiiksi nauretut tv-komediat korvasi valmiiksi itketty journalismi.”
Kirjoittajan tyylikirjoon kuuluu myös satiiri. Hän menee toisen pään sisään ikään kuin pahana henkenä ja puhuu sieltä käsin. Koska ääni on Lehtolan, pään omistaja näyttää järjettömältä.
”Kun ajattelee koko länsimaisen sivistyksen kehtoa, miksi mustat on poistettu väkivalloin sen historiasta? Platonin dialogeista ei löydy ainoatakaan mustaa kertomassa, miten asiat ghetoissa ovat.”
Jyrki Lehtola: Tunteista. 363 s. Siltala, 2021.