Me ollaan antisankareita kaikki
Juha Seppälä laskee Suomen lipun alas.
Talous määrää, ihmiset alistuvat. Näin tulkitsee nykyaikaa kirjailija Juha Seppälä muun muassa romaaneissaan Paholaisen haarukka ja Mr. Smith. Sankariajassa Seppälä tähtää kriittisen katseensa julkisuuspakkoon, mikä on odotettavaa mieheltä, jonka tiedetään vihaavan julkisuutta.
Toimittajista on tullut romaanin mukaan esiintyviä taiteilijoita, vieteriukkoja ja -akkoja, jotka eivät malta pysyä mustassa laatikossaan, vaan pomppaavat esiin juttujensa taustoista ja kulisseista vaatien huomiota kuin koreat kukat tunkiolla. Naulan kantaan.
Sankariajan kulttuuripessimismi on välillä ylimalkaista, kuten ”vauhti kiihtyy eikä suuntaa ole” tai ”psykopaatit johtavat maailmaa”.
Usein Seppälä kuitenkin osuu. Someraivoa verrataan keskiaikaan, jolloin naapurikaupungista ostettiin kuolemaantuomittu julkisesti kidutettavaksi. Nyt somessa mestataan tavaratalon johtaja ja stylisti. Sekin masentaa, että aikuisia aliarvioidaan tuottamalla heille lasten kulttuuria.
