Ysärinostalgiaa Kalliossa
Lukioromaani on huolellista työtä, mutta henkilöhahmot jäävät hieman etäisiksi, Niina Holm kirjoittaa.
Jenni Toivoniemi (s. 1978) on palkittu elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja, jonka esikoispitkä Seurapeli (2020) on tarkasti ja hallitusti kerrottu ensemble-elokuva ystäväpiirin voimasuhteista ja ihmissuhdekiemuroista.
Esikoisromaanissaan Valtakausi Toivoniemi havainnoi Torkkelin kuvataidelukiota käyvää kaveriporukkaa samanlaisella huolellisuudella.
Valtakausi sijoittuu 1990-luvun lamavuosien jälkeiseen Helsinkiin. Aikuisuuden kynnyksellä keikkuvien nuorten elämä on röökinsavuisia baari-iltoja, lankapuhelimella soitettuja maratonpuheluita, sydänsuruja ja valtataisteluita. Kertojia on yhdeksän, joista tärkeimmiksi nousevat Bambi, Johannes, Antti ja Kai. Kaikilla on jotain hankausta tai pettymystä aiheuttavaa lapsuudenkodeissaan. Heikkoa itsetuntoa pönkitetään päihteillä. Ystävyyssuhteet ovat symbioottisia ja siksi hauraita.
Erilaisista taustoista tulevia nuoria yhdistää kiinnostus taiteisiin. Eräiden ilmiselvä taiteellinen lahjakkuus aiheuttaa muissa kateutta, mutta vielä enemmän hankalia tunteita herättää luokkatoverien haluttava ulkonäkö.
