Kovisten Vantaa
Mielen maantiede sykähdyttää ainakin saman kaupungin kasvatteja, Markus Ånäs kirjoittaa.
Tyylilaji tulee selväksi jo Piia Ahon tekemän kannen perusteella: Mielen maantieteen kirjoittaja Jenni Pääskysaari poseeraa rippikuvassaan. Päälle on piirretty Kiss-yhtyeen maski, ja lopputulos näyttää herttaisen nostalgiselta. ”Kultaplatina Turbo no 1 Korso Special”, Suosikki-kannen pastississa luvataan, ja sitä todella myös tarjotaan.
Mielen maantiede on tietokirjailija Pääskysaaren ensimmäinen kaunokirjallinen teos. Korsossa varttunut Pääskysaari ei kursaile heittäytyessään autofiktion tyylilajiin. Omakohtaisen kirjan päähenkilö on kovin kirjoittajansa näköinen seikkaillessaan Vantaan lähiössä halki 1980- ja 1990-luvun koulumaailman. Kerronta on päiväkirjamaisen pikkutarkkaa. Kokonaisuus muistuttaa myös takavuosien kahvipöytäkirjoja, joissa esiteltiin kuvin eri vuosikymmenten nostalgisimpia tuotteita.
Mielen maantiede muistuttaa näitä kirjoja myös sikäli, että kyse ei lopulta ole oikein muusta kuin nostalgisesta kertaamisesta. Vantaalla samaan aikaan varttunut voi lukea nuoruuden oloistaan tarkkaa kuvausta, mutta ilman synteesiä. Näin oli, entä sitten?
Itse vantaalaisena ja liki identtisen ikäisenä voisin luonnehtia stereotyyppisesti: elämä oli niin kovaa, että sen tarkemmin ei todellakaan kiinnosta analysoida. Se oli mitä oli, onneksi nyt on jotain muuta.
