Erotiikasta ekokriisiin
Merirequiem inhimillistää luontoa sumeilematta, Silvia Hosseini kirjoittaa.
Runokokoelma Merirequiem mukailee nimensä mukaisesti katolisen sielunmessun rakennetta, mutta liittää sen osat luontoon, erotiikkaan ja rakastavaisten arkeen: Communiossa nautitaan ehtoollisen sijaan soijajogurttia ja mustikoita.
Helena Sinervon runoissa yksilön ja maailman murheet lomittuvat. Otsikolla Ilma on tiheänä sinusta nimetty rehevä Offertorium kytkee Sapfon kaipausrunojen kielikuviin ympäristöhuolia:
”Jos ajattelet minua, / alan helistä niin kuin metsien polvet / tärisevät ja helisevät ennen hakkuuta.”
Runokieli on rikasta, outoa, muhevaa; sillä leikitään ja se leikkii lukijassa. Kyse on myös esileikistä: ”Sallitteko minun palauttaa mieleen ismaleen sivelyn, miten se huumaa, miten keveästi kutittelee kärkitossu lattiaa, kuin puhallus huippoon tai nuolaisu pötrötiin?”
