Haavoitetut duunarit

Karl Marx puhui ryysyköyhälistöstä, kurjimmista työläisistä, jotka eivät saavuta luokkatietoisuutta eivätkä edistä proletariaatin vallankumousta.

Termi vilahti mielessäni, kun luin Douglas Stuartin (s. 1976) Booker-palkittua esikoisromaania Shuggie Bain. Se kuvaa Glasgow’ta thatcherilaisella 1980-luvulla. Perinteinen teollisuus on henkitoreissaan, työttömyys ja toivottomuus valtaavat alaa.

”Sanottiin ettei Thatcher enää kaivannut rehellisiä työmiehiä”, kertoo romaanin päähenkilön Hugh ”Shuggie” Bainin taksia ajava isä. ”Oli vuokrakasarmeittain nuoria miehiä, joille oli luvattu ammatti samalta alalta kuin isällään ja joilla ei nyt ollut mitään tulevaisuutta.”

Vanhassa maailmassa nuorukaiset siirtyivät koulunpenkiltä palkkatyöhön. Heitä odotti valmis tulevaisuus terästehtaassa, hiilikaivoksessa tai telakalla. Työ ei ollut hohdokasta, mutta takasi kunniallisen elämän.