Kangas on ­hiljaa

romaani
Teksti
Herman Raivio

Brittiläinen kuvataiteilija Francis Bacon matkasi vuonna 1992 Madridiin tapaamaan espanjalaista rakastajaansa. Muutaman päivän päästä sairas mies vietiin luostariin hoitoon. Häntä valvoneella nunnalla ja Baconilla ei ollut yhteistä kieltä. 82-vuotias taiteilijasuuruus kuoli hiljaisuudessa.

Max Porterin Francis Baconin kuolema kertoo taiteilijan viimeisistä päivistä reippaasti sepitellen. Kirjassa mennään Baconin pään sisään ja kuvitellaan hänen houreitaan. Nähdään katkelmia Baconin kaoottisesta elämästä ja brutaalista taiteesta; sadomasokistisia rakkaussuhteita, maalaamista, irstasta seksiä, viittauksia taidehistoriaan ja -kritiikkiin.

Teos on lyhyt ja tekstiä vähän. Tyyliltään se on proosarunoa. ”Kallistan sinut ulos kehyksistä ja piiskaan pakaraa lyijynvalkoisella, jotta tähän saadaan kamppailun makua. (- -) Lauma vastaan ruumis, nämä kaksi kuollutta eläintä, tarvitsemme hyvin puhtaan maailman, johon sijoitamme nuo kaksi parittelevaa lihakasaa. Ehkäpä koukkuja tai beigeä.

Porter on kirjoittanut ennenkin lajihybridejä. Esikoisteos Surulla on sulkapeite yhdisteli romaania, runoa ja näytelmää, Lanny taas runoa, romaania ja satua.