Ryhmä-Ö
Miki Liukkonen porautuu minuuteen mustalla huumorilla.
Kuka minä olen maailmassa, jossa minuutta on yhä vaikeampi hahmottaa? Miki Liukkosen romaanissa Elämä: Esipuhe valtavaan kysymykseen paneudutaan tosissaan, laadullisesti korkealla tasolla ja määrällisesti monilla merkeillä.
Maksimalistinen romaani vyöryttää henkilöitä, asioita ja pohdintoja, mutta kontrolloidusti, kuten Liukkosen kaksi edellistä kirjaa.
”Saat itse selvittää mistä kaikessa on kyse, ja sinä selvitätkin, se on varmaa (…) se voi olla jokin hyvin yksinkertainen hetki (…) jonka sinä sitten otat vastaan miten otatkin, omalla ’ainutlaatuisella’ tavallasi.”
Mitä enemmän ihmisistä ja asioista saadaan informaatiota, sitä hämärämmäksi kaikki muuttuu, mutta se kuuluu jälkimoderniin proosaan.
