Suru jäytää sielua

Tämän naisen elämä kertoo hienosti sen, ettei aika paranna haavoja.

romaani
Teksti
Tommi Melender

Voiko unohtaa sellaista, mitä ei halua muistaa? Tähän kysymykseen tiivistyy Helmi Kekkosen (s. 1982) uusi romaani.

Helena on 15, kun hänen äitinsä kuolee. Kuolema jättää jälkeensä surun lisäksi syyllisyyden, sillä äiti lähti omasta tahdostaan. Syyllisyyttä ei poista se, että isä ja terapeutti vakuuttavat Helenalle, ettei hän ole tehnyt mitään väärää. Minkä järki tajuaa, sitä ei mieli hyväksy.

Tämän naisen elämä on tiivis teos mutta liikkuu ajallisesti laajalla säteellä. Kursiivilla kirjoitetut lapsuustakaumat kuvaavat kasvamista mielenterveysongelmien varjossa.

Meidän äiti sanoi, että teidän äiti vaan nukkuu kaikki päivät eikä koskaan siivoa”, Helenan ystävä kertoo. Helena selittää äitinsä tekemisiä ja tekemättä jättämisiä parhain päin, mutta häpeää se ei hälvennä.