Arvio: Me ollaan parhaita!

Lukas Moodysson kertoo lämmöllä varhaisnuoruudesta.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen

Me ollaan parhaita! sijoittuu vuoden 1982 Tukholmaan. Kolme 12-vuotiasta tyttöä perustaa punkbändin. Suuresta menestystarinasta ei ole kyse. Lopussa tavoitellaan parikymmenpäisen yleisön suosiota koululaisbändien Joulupukkirock-tapahtumassa. Yhtye tahtoo todistaa, että ei ole ”vain” tyttöbändi.

Lukas Moodysson (Fucking Åmal) on tehnyt elokuvan l­ähinnä aikuisyleisölle, mutt­a siinä ei ole mitään, mikä ei s­opisi lapsille. Päähenkilöt ovat erilaisia nuoria, mutta h­yvin kilttejä.

Pohjana on Moodyssonin vaimon Cocon sarjakuva, mutta ohjaaja-käsikirjoittaja ammentaa omistakin muistoistaan kunnollisena punkkarina.

Ensisuudelma nähdään, mutta suurelta asialta voi tuntua myös oivallus kalapuikkojen lämmittämisestä leivänpaahtimessa. Moodyssonin ajatusmaailman kiteyttävä kohtaus nähdään kuin ohimennen. Päähenkilöt kävelevät kadulla. Joku on jättänyt seinää vasten kassin täynnä lumppuja, joita tytöt ihmettelevät. Kummempaa draamaa ei kehity, mutta Moodysson näyttää onnistuneesti, kuinka pienestä voi lapsena innostua.

 

Me ollaan parhaita! elokuvateattereissa 6.12. alkaen.