Kepsukkia! Monikulttuurisen päiväkodin lapset puhuvat pikkulapsisuomea

Arvio: Päiväkoti Heippakamu perustuu Veera Salmen omiin kokemuksiin.

Elina Warsta
Teksti
Elina Venesmäki
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Päiväkoti Heippakamu on uusi pikkulasten kirjasarja, joka kertoo tyypillisestä päiväkotiarjesta. Se keskittyy lapsiin ja heidän maailmaansa. Sarjan ensimmäisen kirjan nimi on Rebekan rapupäivä.

Rebekalla on paha mieli heti aamusta. Musta pilvi roikkuu hänessä eikä meinaa lähteä pois, vaikka päiväkodin hoitaja Tson-Osman keksii, että nyt vietetään rapujuhlat, joiden tärkeänä osana on naks-naks-naksutella saksilla ja kurahousujen solkimilla.

Veera Salmen kirjoittamassa ja Elina Warstan kuvittamassa kirjassa päiväkodin arki on juuri niin monikulttuurinen kuin päiväkotien arki usein on: kirjassa seikkailevat muun muassa Tson-Osman, pikku-Abdi, Hung, Isra, Seemu ja Kupa. He puhuvat joskus vierasta kieltä, mutta useimmiten pikkulapsisuomea. He sanovat kepsukkia, jaks jaks jaks ja zambaa ja zembaa.

Salmi on aiemmin kirjoittanut suosittuja Puluboi ja Poni -kirjoja, joista on tehty teatterisovelluksia ja kuunnelmia. Päiväkoti Heippakamu syntyi Salmen omista kokemuksista päiväkodin aikuisena. Warstan kuvittama kehuttu Koira nimeltä Kissa ilmestyi viime vuonna.

Kirja on pikkulapsille kirjoitettu, ja se käyttää kieltä, jollaista muutaman vuoden ikäiset päiväkotilapset käyttävät. Kuvitus on täynnä jokaisesta päiväkodista tuttuja yksityiskohtia, jotka lapset varmasti tunnistavat.