Tatami on estradi
Markus Frey on yltänyt kendossa huipputasolle. Hän tekee maalauksia, joista välittyy miekkailun olemus.
4
MIN
Hakama viistää dojon pintaa. Käynnissä on kata, jossa oppilas ja opettaja tekevät tarkkaa liikesarjaa.
Kendoon kuuluvat miekat ovat bambua, koska kata tarkoittaa harjoitusta. Nyt ei ole tarkoitus suolistaa ketään äärimmäisen terävällä shin-ken-metallimiekalla vaan tehdä taidetta.
Hakama on Japanissa kehittyneessä kamppailulajissa kendossa miekkailijoiden käyttämä housuhame. Dojo puolestaan harjoitussalin lattia, ja nyt ne molemmat värjäytyvät siniseksi.
Markus Frey on kastanut hakaman siniseen maaliin, joka tekee dojon päälle levitetylle kankaalle liikkeiden perusteella näyttäviä kuvioita.
Syntymässä on yksi Hakama Paintings -sarjan teos. Risti muodostuu symmetriseksi, kun oppilaan puoli muodostaa yhden viivan, opettajan toisen.
Monessa työssä Frey on liikkunut housuhameessaan kankaalla yksin. Ruotsalaiseen Yasuragi-hotelliin järjestetyn näyttelyn avajaisissa hänellä oli näytösottelussa mukanaan toinen ottelija, Kumi Sato. Japanilaisen naisen kanssa Frey mitteli oikeilla miekoilla. Kysymys, kumpi voitti, saa Freyn nauramaan.
”Minä! Se oli toki ennalta määrättyä.”
Haastavaksi tilanteen teki maali, joka on todella liukasta. ”Shin-ken kädessä piti olla tasapainon kanssa tarkkana, ettei teräsmiekka päässyt lipsahtamaan. Olisi tullut rumaa jälkeä.”
Yasuragi on omintakeinen japanilaistyylinen putiikkihotelli Tukholman saaristossa. Hakama Paintings -sarja on sen galleriassa esillä aina ensi loppiaiseen asti.
Frey on Suomen arvostetuimpia graafikoita, mutta taiteen tekijänä hän debytoi nyt. Maalaukset ovat yrityksiä tallentaa toiseen muotoon kendon energiaa, taistelua ja läsnäoloa.
”Elämä koostuu ohikiitävistä hetkistä, joista jää tunnelmia mutta jotka katoavat taivaan tuuliin. Tämä on yritys pysäyttää aika, että rutiininomaisesta teosta jäisi joku jälki.”
Frey ajattelee maalausten tekemistä myös runollisesti.
”Jos ajattelen kendoa itseilmaisun välineenä, niin kun astun maaliämpäriin ja alan liikkua kankaan päällä, minusta itsestäni tulee pensseli.”
Frey on kendossa pitkällä. Niin pitkällä, että eteneminen on liki mahdotonta – varsinkin eurooppalaiselle.
Frey oli ensimmäinen suomalainen seitsemän danin kendoka. Nykyisin korkein taso, jonka kendossa voi saada, on kahdeksas.
Sitä unelmaa Frey on jahdannut nyt kolme kertaa, onnistumatta. Tasokoe järjestetään Japanissa. Kahdeksan danin mestareita on maailmassa kuutisen sataa, ja he kaikki ovat japanilaisia tai japanilaistaustaisia.
Seuraava yritys on nyt marraskuun loppupuolella. Tilanne on hyvin paineinen.
”Sitä on sanottu maailman vaikeimmaksi kokeeksi. Kahdeksan danin kendokoita on vähemmän kuin astronautteja.”
Tuhat yrittäjää aloittaa jokaisen koepäivän, ja heitä karsitaan niin, että viimeisellä kierroksella on jäljellä alle kymmenen.
Frey on päässyt finaalivaiheeseen mutta ei läpi. Viimeiselle kierrokselle kahdeksan danin kokeessa on päässyt vain kaksi muuta eurooppalaista.
”Japanissa mietitään, voiko ei-japanilaiselle ylipäätään antaa kasidania”, Frey sanoo.
”Nuorempi polvi on sitä mieltä, että voi, vanhemmat ovat penseämpiä.”
Kahdeksas dan olisi kendokalle kuin kolme Michelinin tähteä keittiömestarille. Aasiassa kahdeksan danin kendokat ovat aina ammattilaisia.
”Kendossa ei Japanin ulkopuolella liiku rahaa. Oma elämäni myllertyisi siitä silti aika lailla, kun vastuu lajiyhteisölle kasvaisi – kahdeksan danin kendokat ovat puolijumalia.”
Nykyisin Frey kiertää maailmalla opettamassa kerran kuukaudessa.
”Kasidanin myötä reissuja tulisi valtavasti lisää.”
Kendo on myös urheilulaji, mutta se ei ole edustettuna olympialaisissa. Frey oli vuoteen 2008 asti Suomen kendo-maajoukkueen kapteeni. Hän pitää kendoa myös urheiluna.
”Toisaalta esimerkiksi kun judosta tuli olympialaji, se muutti sitä merkittävällä tavalla. Judosta katosi se ’do’, tie. Tylyimmillään se on nyt vain raakaa painia.”
Samaa kehityskulkua pelätään myös kendossa, jos siitä tulisi joskus olympialaji. ”Että kumpi löisi kepillä vain nopeammin.”
Japanissa Frey käy kerran vuodessa leirillä – pysyäkseen nöyränä ja ymmärtääkseen, että ei tajua lajista vielä mitään.
”Siellä on vanhoja kahdeksankymppisiä ukkoja, joihin ei vain osu. Vaikka hakkaan bambumiekalla kaikilla osaamillani tavoilla miten paljon tahansa, en osu. Ja sitten ne lyövät minua. Karua.”
Hakama paintings -teokset linkittyvät maalaustaiteen historiaan Yves Kleinin kautta. Ranskalainen Klein (1928–1962) maalasi niin ikään sinisellä maalilla ja oli japanofiili, joka harrasti kamppailulajeja ja opiskeli niitä Japanissa. Klein käytti pensseleinään naisia, joiden iholle hän oli ruiskinut sinistä maalia.
”Kun opiskelin Taideteollisessa korkeakoulussa, törmäsin Kleinin ajatukseen siitä, että tatami on estradi. Nämä teokset ovat siitä asti pyörineet mielessäni. Sillä kendo on myös taidetta.”
Markus Frey: Hakama Paintings. Yasuragi-hotellin galleria (Hamndalsvägen 8, Saltsjö-Boo, Ruotsi) 6.1.2026 asti.