Erityisen perheen päiväkirja
Lilja on dokumentti kehitysvammaisen lapsen arjesta. Se valittiin vuoden valokuvataidekirjaksi.
Kun Romppasten perheeseen syntyi joulukuussa 2013 kolmas lapsi, olivat tunnelmat ankeat. Vauva joutui tehohoitoon, ja vanhemmat valmistautuivat jo pahimpaan. Kolmen päivän epätietoisuus vaihtui kuitenkin iloon: Lilja jäisi henkiin. Samalla todettu hapenpuutteesta johtuva vaikea liikuntavamma oli sen rinnalla toissijaista. Päällimmäiseksi nousi kiitollisuus elämästä.
”Liljan kehitysvamma diagnosoitiin kolmevuotiaana”, Johannes Romppanen (s. 1982) kertoo. ”Ensimmäiset vuodet olivat raskaita, koska arkeamme hallitsi sairaalassa vietetty aika. Hänellä todettiin myös epilepsia, ja erilaisia infektioita oli runsaasti.”
Romppanen jakoi kännykällä ottamiaan kuvia perheen elämästä Instagramissa. Aluksi se oli keino omien tunteiden käsittelyyn, vaikeuksien ja ilojen jakamiseen. Kuvat innostivat muitakin avaamaan kokemuksiaan erityislapsen vanhempana. Kertyneitä kuvia alkoi vähitellen katsella uusin silmin, taiteellisena dokumentaationa, Romppanen muistelee.
Taidekirjojen parissa työskennelleenä hän alkoi leikkiä ajatuksella aineiston muokkaamisesta julkaisuksi. Hän otti yhteyttä alankomaalaiseen taidekirjojen suunnittelijaan, ja puolentoista vuoden mittainen muotokielen työstäminen alkoi.
