Kaiken takana on salaisuus – Steve Jobs -elokuva on älykäs henkilökuva

Arvio: Draama syntyy Applen perustajan yksityiselämän ongelmakohdista.

Danny Boyle
Teksti
Kalle Kinnunen

Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että Aaron Sorkinin kirjoittama ja Danny Boylen ohjaama elokuva Steve Jobsista (1955–2011) ei ole menestynyt paremmin kuin kolmisen vuotta sitten nähty Jobs. Elokuvien tasoero on suuri.

Pian teknologiagurun kuoleman jälkeen valmistunut Jobs, jossa pääosaa esitti Ashton Kutcher, oli kömpelö halpis. Muun muassa West Wingin luoneen Sorkinin käsikirjoitus taas on mestariluokkaa ja Michael Fassbender näyttelee Jobsia todella vetävästi. Hän ei ole lainkaan tosielämän Jobsin näköinen, mikä ei haittaa.

Elokuva rakentaa luonnekuvaa, ei elämäkertaa. Kolme näytöstä sijoittuvat kiihkeisiin hetkiin juuri ennen uran keskeisiä tuotejulkistuksia.

Vuonna 1984 esitellään käänteentekevää Mac-tietokonetta, joka ei tosin edes ole aivan valmis. Vuonna 1988 Jobs lanseeraa omaa NeXT-tietokonettaan. Lopulta hän palaa ja valmistautuu iMacin julkistukseen 1998. Kaiken takana on salaisuus, ehdottoman miehen kipeä suhde aviottomaan tyttäreensä (aikuisena Perla Haney-Jardine).

Elokuva on rinnakkaisteos Sorkinin kirjoittamalle, Facebookin perustajaa Mark Zuckerbergia käsittelevälle The Social Networkille (2010). Sekin on yhdestä yksityiselämän ongelmakohdasta draaman kaarta rakentava it-osaajan henkilökuva. David Fincherin ohjaamassa The Social Networkissa oli vimmaa, jollaista Boyle ei tavoittelekaan.