25 vuotta sitten
Juhannus on sahdin kulutuksen vilkkainta aikaa. Petri Pöntinen haastatteli Kääriäisen pariskuntaa, joka valmisti 20 000 litraa sahtia vuodessa.
2
MIN
Olin kymmenvuotias pikkupoika, kun kannoin juhannushäissä tummaa, puuromaista juomaa pitkien pöytien ääressä notkuville juhlavieraille. Kantopalkkio oli 50 penniä tuopilta.
Ilta vanheni, lasit tyhjenivät ja metakka yltyi. Ihmettelin, kun puhetta piisasi, mutta jalat eivät tahtoneet kantaa raavaita miehiä. Maitohinkeissä säilytetty sakea ihmejuoma oli sahtia.
”Jos sahtia vietiin kesäkuumalla heinäpellolle, työt jäivät tekemättä. Se meni taatusti päähän”, Sirpa Kääriäinen vakuuttaa.
”Alkoholi ei maistu sahdissa, mutta jo ensimmäisen lasin jälkeen vatsanpohjassa alkaa lämmittää.”
Lammilaiset Sirpa ja Pekka Kääriäinen valmistavat 20 000 litraa sahtia vuodessa. Juhannus, häät ja sahti kuuluvat edelleen kiinteästi yhteen Hämeessä. Juhannusviikko on sahdin suurin sesonki.
”7,5-prosenttinen sahti on liian vahvaa arkeen, siksi se on juhlajuoma. Toisaalta juhlat on silloin, kun on sahtia”, he järkeilevät.
Alkuaikoina Kääriäisillä oli sivupiste paperikaupassa Lammilla. ”Ihmiset maksoivat sahtinsa Alkoon ja tulivat lapun kanssa paperikauppaan”, Sirpa Kääriäinen nauraa.
Sahtimäskiä on imellytetty Hämeessä siitä saakka, kun on viljelty ohraa – varovaisenkin arvion mukaan kaksituhatta vuotta. Tätä nykyä sahtimaakuntia ovat Päijät- ja Kanta-Häme sekä Pohjois-Satakunta, aktiivisia sahtikuntia on 32.
Jokaisella paikkakunnalla on omanmakuinen sahtinsa, jokainen sahtierä on ainutlaatuinen.
”Joutsassa ei käytetä ruista ollenkaan, siksi sahti on vaaleata. Jos sahtikilpailussa tuomari on mieltynyt tummaan sahtiin, hän raakkaa heti vaaleat pois”, Pekka Kääriäinen kuvaa värin tärkeyttä.
Lammilainen sahti on tuhtia ja tummaa. Kun Kääriäiset keittävät 1 300 litran terässäiliön sahtia, tarvitaan 500 kiloa ohraa ja 300 kiloa ruista. Imelletyistä maltaista suodatetaan eroon sahtivierre. ”Maltaista otetaan kaksi kertaa vähemmän nestettä talteen kuin tavallisessa oluenvalmistuksessa. Siksi sahti on vahvaa.”
Sahdin reseptuuri, tekotapa, on suojattu. Sahdin on oltava kotitekoista, perinteisin menetelmin valmistettua, suodattamatonta ja pastöroimatonta. Sahti on elävä juoma, tuoreolutta.
Varoituksen sana on paikallaan ensikertalaisille. Niin kuin lammilaisilla on tapana tokaista: ”Juolaan vaan ei mahlottomasti.”
SK 25/2000 Petri Pöntinen: ”Juolaan vaan ei mahlottomasti”, 22.6.2000.