Menneisyys ei pysy piilossa

François Ozonin draama ei lipsu sensaatiohakuisuuteen, vaikka kyse on katolisen kirkon seksiskandaalista.

elokuva
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Elokuva ei tuhlaa aikaa katolisen perheenisän Alexandren pohdiskeluun, kertoako vaiko ei. Tapahtumat käynnistää päätös sanoa se: kun hän oli lapsi, luotettu pappi käytti häntä seksuaalisesti hyväksi.

Jumalan armosta kertoo tositapahtumiin perustuen, kuinka lyonilaisen Bernard Preynatin teot tulivat ilmi. Uhreja löytyi noin 70. Elokuvan ytimessä ovat paitsi todistaminen ja oikeusjuttu, myös syyllisyyden kieltämisen tasojen koukeroisuus.

Kirkko kyllä ymmärtää ongelman vakavuuden. Alexandre (Melvin Poupaud) pääsee tapaamaan Preynatin (Bernard Verley) nopeasti. Pappi myöntää tekonsa, mutta kieltäytyy pyytämästä anteeksi ja ehdottaa rukoushetkeä yhdessä. Reaktio saa Alexandren panemaan alulle liikkeen, josta tulee kansallinen uutinen. Kirkon suojelema pappi saattaa silti olla turvassa – ja katua vilpittömästi.

Aihe huomioiden elokuva ei ole raskas, eikä kovin ahdistavakaan. Se etenee ripeänä ja autenttisen tuntuisena tapahtumasarjan kuvauksena.

Ilmeinen esikuva tunnustetaan: eräässä kohtauksessa vilahtaa Oscar-voittaja Spotlightin juliste. Tutkivasta journalismista kertonut amerikkalaiselokuva teki totuuksien paljastamisesta vetävää draamaa.

Syvyyttä tuovat kolmen erilaisen uhrin tarinat, joissa on särmää ja yllätyksiä. Alexandre on menestynyt pankkialalla. François (Denis Ménochet) epäröi ensin, mutta intoutuu kiihkoaktivistiksi. Pahimmat jäljet hyväksikäyttö on jättänyt huippuälykkääseen Emmanueliin (Swann Arlaud), jonka elämänhallinta on mennyttä.

Ohjaaja François Ozon on tyylitaituri ja provokaattori, jolta ei ole totuttu näkemään näin suoraviivaisen vakavaa kerrontaa. Sensaatiohakuisuuteen tai sentimentaalisuuteen hän ei lipsu.

François Ozon: Jumalan armosta. Elokuvateattereissa. ★★★★