Sivistyksen labyrintti
Jorge Luis Borges eli kirjallisuudelle muttei halunnut lukea romaaneja.
Argentiinalaisen Jorge Luis Borgesin (1899–1986) lukeminen tuntuu siltä kuin kulkisi salakäytäviä kirjastojen läpi. Maailmankirjallisuuteen laajalti perehtynyt Borges sovitti lukeneisuutensa eläväksi ja jännittäväksi osaksi kerrontaansa. Hänen rakastettuja teoksiaan ovat Haarautuvien polkujen puutarha -kokoelma ja Margarita Guerreron kanssa kirjoitettu Kuvitteellisten olentojen kirja, joka on bestiario, kokoelma mytologisia eläimiä.
Nyt Pentti Saaritsan suomentamana ilmestyneen Omaelämäkerran Borges kirjoitti 71-vuotiaana. Se ilmestyi alun perin esseenä The New Yorkerissa 1970. Hän kertoo nuoruudestaan Sveitsissä ja Espanjassa, paluusta Argentiinaan sekä työstä kirjastoalalla ja yliopistossa. Argentiinan poliittista historiaa sivutaan. Hienovaraisen huumorin ansiosta Omaelämäkertaa sävyttää optimismi ja pohjimmainen usko elämän ja ihmisten hyvyyteen. Vihamiesasiat kuitataan lempeällä ironialla. Kirjasta jää lämmin tunne. Sokea ja vanha Borges ei vaikuta olevan katkera mistään.
Borges kertoo myös itsestään lukijana. ”Kirjallisuudelle pyhitetyn elämäni mittaan olen lukenut hyvin vähän romaaneja; useimmissa tapauksissa olen saapunut viimeiselle riville vain velvollisuudentunnosta.” Borgesille romaani oli elämyksenä muodoton. Häntä kiinnosti lyhyt kertomus, jossa kerronnan tiheä taloudellisuus yhdistyy ainesten runsauteen. Borgesilaisen maailman piirteitä ovat ensyklopedisuus ja labyrinttisyys. Omaelämäkerrastakin välittyy maailma, joka on runsas, mutta järjestyksessä.
