Vanhan mukavan miehen juttuja

Muistojen Haukiputaalla herkät miehet eivät pärjää, vaan juovat itsensä hengiltä.

muistelmat
Teksti
Silvia Hosseini

Suomalaisen kirjallisuuden grand old man Joni Skiftesvik kuvailee Finlandia Cityssä lapsuutensa kotikylän korutonta arkea: Elanto saadaan sahalta ja mereltä, ja ruumiillinen työ väsyttää niin lapset kuin aikuiset. Elämä on yksinkertaista. Vapaa-ajalla kalastetaan ja käydään tansseissa.

Satamakaupungin läheisyys tuo kaukomaiden kohinan Haukiputaalle asti ja muistelmien päähenkilö, pikku-Jon, haaveilee lähdöstä maailmalle. Esikoisensa oppikouluun taistellut vähävarainen äiti tosin näpäyttää, etteivät merimiehet näe muuta ”kuin lähimmän kapakan”. Jonissa olisi aineksia muuhunkin.

Haave kirjailijanurasta syntyy vähitellen, esikuvien myötä: Jon ahmii kirjoja, ensin meriromaaneja, sitten Rintalaa, Linnaa, Pakkalaa.

Kirjoittajantaipaleen voisi katsoa alkaneen kirjeistä, joita Skiftesvik kirjoitti laivassa työskentelevälle isäpuolelleen, jottei tämä ”tulisi hyttihulluksi ja hyppäisi mereen”. Norjassa asuvalle, biologiselle isälleen poika ei saa kirjoitettua. Kipeä isäsuhde, kirjailijan monien tarinoiden aihe, on muistelmissakin keskeinen.