Jokainen haluaa olla normaali – Mutta koulun cooleimmat kovikset ampuvat itsensä
Arvio: KOM-teatterin Pasi was here pelaa nostalgialla ja yhtenäiskulttuurin rippeillä.
Mies ampuu itsensä itäsuomalaisessa pikkukaupungissa, näytelmä alkaa. Luoti jatkaa matkaansa Helsinkiin, lävistää miehen lapsuudenystävän punavihreän kuplan ja osuu ystävää suoraan sydämeen.
O-ou. KOM-teatteri on tarvinnut ”sukupolvinäytelmäksi” kutsutun esityksen, jolla raahata nuorisoa teatteriin, mutta joka päätyy selittämään maailmaa kulttuuritanttojen omaksumilla kliseillä kuten brändääminen, Berliini ja – punavihreä kupla.
Veikko Nuutisen (s. 1981) kirjoittama ja Lauri Maijalan (s. 1986) ohjaama Pasi was here on sympaattisempi ja myötätuntoisempi kuin Q-teatterin Kaspar Hauser, joka julisti olevansa ”y-sukupolven tarina”. Pasi pelaa nostalgialla, samastuttavilla yhtenäiskulttuurin rippeillä ja nuoruudentunteella, jossa jokainen haluaa olla normaali.
Kuolleen Pasin (huippuhyvä Johannes Hopolainen) elämä kerrotaan helsinkiläistyneen Hemmon (Juho Milonoff) muistojen, ennakkoluulojen ja yksisilmäisyyden kautta. Näytelmässä ei käytetä sanaa hipsteri, mutta rautalankaa tungetaan kurkkuun paikoin väkivalloin. Nörtti-Hemmo keepcupeineen, tuplalesboäiteineen ja häilyvine seksuaalisuuksineen on niin sketsihahmomainen, että sen toivoisi oivaltavan aiheesta muutakin kuin mitä Putouksessa voitaisiin toistella.
Oivallus tulee vähän yllättäen Pasin isän, tuulipukukarikatyyrin, monologin kautta: nykyinen avautumiskulttuuri vaatii, että pystyt selittämään itsesi, muuten et tule ymmärretyksi. Tulkinnalle ei ole tilaa, vain kirjaimellisuudelle on. Ne, jotka sopeutuvat, pärjäävät. Koulun cooleimmat kovikset eivät. He jäävät pikkukaupunkeihin ja ampuvat itsensä. Ei se ihan sydämeen osu, mutta lähelle.