Johannes Virolainen puolusti parlamentarismia – toisin kuin Urho Kekkonen

Arvio: Kati Katajiston kirjoittama tieteellinen elämäkerta Johannes Virolaisesta on vankka teos sisäpolitiikan järkäleestä.

Johannes Virolainen
Teksti
Heikki Vento
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Presidentti Urho Kekkosen päiväkirjamerkintä 17.12.1979: ”Vladimirov luonani – – Sovittiin neljästä asiasta: 1) J. Virolaisen vaihtaminen kepun puheenjohtajan paikalta, 2) J. V:n paikalle Väyrynen puheenjohtajaksi…”

Tuohon dramaattiseen kirjaukseen tiivistyy paljon valtioneuvos Johannes Virolaisen (1914–2000) elämästä: Neuvostoliiton vaikutusvalta, menetetty Karjala, suhteet Kekkoseen ja keskustan K-linjaan.

Filosofian tohtori Kati Katajiston tieteellinen elämäkerta on vankka teos sisäpolitiikan järkäleestä, pitkäaikaisimmasta ministeristä, eduskunnan puhemiehestä, pääministeristä ja puoluejohtajasta.

Kirjassa ei ole mitään uutispommia, mutta se täydentää mainosti Virolaisen henkilökuvaa ja juurruttaa hänet tiukasti Kannaksen maaperään. Viipurin maalaiskunnassa syntynyt Virolainen ehti aikuistua ja luoda uraakin ennen kuin talvisota repi hänet juuriltaan.

Nuoremmat pitävät Virolaista maaseutupoliitikkona, keskustan ja Sdp:n yhteistyön tukipilarina ja aitovierien kulkijana, jollaiseksi hän ryhtyi vasta 1970-luvulla.