Johan Bargum tietää, miten erotaan
Arvio: Novellikokoelmassa hyvästejä jätetään lukemattomin eri tavoin.
Vanha tohtori Snellman miettii eroamista. Hänen enkeleitä muistuttava lapsenlapsensa on juuri kulkenut ensimmäisenä koulupäivänään pihalta sisälle koulutaloon, siirtynyt muutamalla askeleella isommaksi tytöksi. Isoisä ajattelee, että Jumala on mahdollisesti olemassa ja on ehkä armeliaasti antanut ihmisille kyvyn unohtaa, miten kaikki on hyvästijättöä.
Johan Bargumin hienojen novellien lukija ei sen sijaan pääse unohtamaan, että kutakuinkin kaikki todella on hyvästijättöä. Ennen kuin reppuselkäinen pikku Beatrice sivulla 345 jättää isoisän koulunpihalle haikeisiin haaveisiin, on tutustuttu lukuisiin traagisiin ja arkisiin, sopuisiin ja ärtyisiin, peruuttamattomiin ja jotenkin korjaantuviin eroihin.
Tohtori Snellman kuuluu Bargumin viidestä aikaisemmasta kokoelmasta valikoitujen novellien parikymmenlukuiseen parveen; niteen lopussa on vielä kaksi uutta, ennen julkaisematonta kertomusta. Niissäkin mietitään erilaisia hyvästijättöjä. ”Surulla on monet kasvot”, sanoo Huvila myytävänä -novellin leskirouva Lönnqvist, ja kertojaminä ihmettelee ikkunasta näkyvän saarnen vastarintaa: muut puut ovat jo talven alla riisuuntuneet, mutta saarni kieltäytyy pudottamasta lehtiään, järjetön, järjetön puu.
Johan Bargumin henkilöt ovat älykkäitä ja ilmaisukykyisiä, taitavia muotoilemaan ajatuksensa tilanteisiin sopiviksi aforismintapaisiksi lauseiksi. Ilmeikkäillä repliikeillä ja henkilöiden ajatuspuheella Bargum rakentaa tapahtumaympäristön. Ympäristö ei suinkaan ole koko ajan kerrostalokaupunki, vaikka kirjan kaunis päällys sellaiseen viittaa. Melkein yhtä vaihtelevia kuin hyvästijätöt ja hyvästijättäjät ovat novellien eroympäristötkin.
