Urkumusiikki murtautuu kuplastaan
Jan Lehtolan työ Musiikkitalon urkujen eteen kantoi hedelmää.
Urkuri Jan Lehtolan elämässä sulkeutui kymmenen vuoden ympyrä 10. tammikuuta, kun hän soitti Helsingin kaupunginorkesterin solistina Kaija Saariahon Maan varjot Musiikkitalon uusilla uruilla.
Se sai samalla kunnian olla ensimmäinen salissa kuultu orkesteriteos, jossa tuliterä soitin oli mukana – eikä suotta, olihan Saariahon miljoonan euron lahjoitus alkusysäys urkujen valmistumiselle.
”Tasan kymmenen vuotta sitten Radion sinfoniaorkesteri pyysi minua solistiksi Maan varjoihin, mutta digitaalisilla uruilla”, Lehtola kertoo.
”Ensimmäinen reaktioni oli kieltäytyä, kun oikeat urut puuttuivat, mutta halusin esittää teoksen, joku sen olisi kuitenkin soittanut, ja Kaija oli hyväksynyt digiurkujen käytön.”
Konserttiarvioissa digitaalisia urkuja kritisoitiin. Samoihin aikoihin Lehtolalta ilmestyi Rondo-lehdessä kirjoitus, jossa hän kuvaili hypoteettista Musiikkitalon urkujen toteutusta.
Saariaho kysyi Lehtolalta, miten voisi olla avuksi urkujen toteutuksessa.
”En vielä silloin ymmärtänyt, millaista apua hän mahtoi tarkoittaa”, Lehtola muistelee.
Vuonna 2017 Saariaho lahjoitti miljoona euroa Musiikkitalon urkujen toteutukseen.
Lehtola tuli urkutyöryhmään mukaan Suomen Kulttuurirahaston pyytämänä asiantuntijana. Hän on myös toiminut Musiikkitalon Urut Soimaan -yhdistyksen puheenjohtajana.
Yhdistys huolehtii urkujen ylläpidosta ja konserttien tuottamisesta. Se järjesti myös sävellyskilpailun uudelle soittimelle.
”Kilpailun myötä saimme 98 uutta urkuteosta, ja orkesterit ovat tilanneet omat konserttonsa”, Lehtola sanoo. Urkuri odottaa keväällä ”monumentaalisten urkuklassikoiden ohella” Nico Muhlyn, Esa-Pekka Salosen ja Tomi Räisäsen 2000-luvun konserttoja.
”Enää on vaikea sanoa, että urut ovat pienen piirin elitistinen juttu, ja se on ollut yhdistyksen tavoitekin. Soitin tuskin vaikenee alkuhuuman jälkeen.”
Nykymusiikilla on erityinen sija Lehtolan sydämessä – kenties osittain siksi, että hänestäkin oli lähellä tulla ammattisäveltäjä.
”Tulin hyväksytyksi Sibelius-Akatemiaan myös sävellysopintoihin, mutta olin valinnut kirkkomusiikin ensimmäiselle sijalle, ja säveltäminen jäi enemmän harrastukseksi.”
Lehtola halusi keskittyä laaja-alaiseen ohjelmistoon. Hän opiskeli Alankomaissa Jacques van Oortmerssenin johdolla barokkia ja kävi samalla Pariisissa nykymusiikkiin ja improvisaatioon erikoistuneen Naji Hakimin yksityisoppilaana.
”Myöhemmin omaksuin Louis Robilliardilta ranskalaisen ja Ludger Lohmannilta saksalaisen romanttisen ohjelmiston.” Monipuolisuus on auttanut myös nykymusiikin haltuunotossa.
”Uuden musiikin soittaminen on mielestäni jokaisen ammattimuusikon velvollisuus. Esimerkiksi monet Paavo Heinisen urkusävellykset olivat jääneet odottamaan vuosikymmeniksi kantaesitystään, ennen kuin esitin ne.”
Lehtola muistuttaa urkurin olevan myös sovittaja: urkujen äänikerrat saattavat sisältää huomattavia soitinkohtaisia eroja. Urkurilla on paljon päätösvaltaa siinä, miten hän rekisteröi eli yhdistelee äänikertoja teoksessa.
”Voisi luulla, että on helppoa esittää sama teos uudestaan. Ei ole, jos urut ovat vieraat.”
Isoin osa rekisteröinnistä suunnitellaan kotona etukäteen, mutta konsertin rekisteröinti soittimen ääressä voi silti viedä helposti kokonaisen työpäivän, hän kertoo.
Kansainvälisen konserttiuransa ohella Lehtola toimii Sibelius-Akatemian urkujensoiton yliopistonlehtorina. Hän uskoo hakijamäärän lisääntyvän urkuopintoihin, kun opiskelijat pääsevät harjoittelemaan uudella soittimella.
”Mielestäni urkureilla ei ole erityistä tyyppiluonnetta, vaikka usein kiinnostus tekniikkaan ja koneisiin tuntuu löytyvän”, kertoo Lehtola. Uskonnollinen vakaumuskaan ei ole välttämätön. Hän itse teki kanttorin töitä vain kolmisen vuotta.
”Vaikka kirkot ovat tehneet valtavasti urkujen hyväksi, toivon, että Musiikkitalon urkujen kautta soitin saa laajempiakin merkityksiä.”
”Siinä olemme jo onnistuneet, että näiden urkujen julkisivu ei näytä kirkolliselta, eikä soitettavan ohjelmiston tarvitse olla seurakunnan hyväksymää. Odotan kyllä, että saisimme vaikkapa Cirque du Soleil’n tekemään yhteisproduktion näiden urkujen kanssa.”
Musiikkitalo. Mannerheimintie 13 a, Helsinki.