Ihmisten kalastaja
Jaakko Heikkilä on pysäyttänyt kamerallaan mietteissään olevia ihmisiä eri puolilla maailmaa.
3
MIN
Nyt on hyvä syy lähteä Tornioon – ellei jo ole siellä. Kaupungissa viettää 40-vuotisjuhliaan Aineen taidemuseo, joka perustettiin autokaupalla vaurastuneen kauppaneuvos Veli Aineen (1919–2008) ja hänen vaimonsa Eilan (1920–2013) keräämän taidekokoelman ympärille.
Juhlavuonna museossa nähdään Tornionjokivarressa Kukkolankoskella asuvan valokuvaaja Jaakko Heikkilän (s. 1956) elämäntyötä esittelevä näyttely Ja minusta tuli ihminen.
Heikkilä on rakennustekniikan insinööri, entiseltä ammatiltaan kalatutkija, mutta paremmin hänet tunnetaan kuvistaan. Hän on kulkenut kameransa kanssa muun muassa Meänmaalla, Venäjällä, Serbiassa, Yhdysvalloissa, Norjassa, Brasiliassa, Meksikossa ja Kuubassa ja kuvannut etenkin ihmisiä omissa ympäristöissään.
Hän on tarkentanut linssinsä milloin suomalaisiin rikkaisiin tai Venetsian aatelisiin, milloin taas armenialaisiin, valakkeihin tai pomoreihin.
Kuvia on koottu kymmeneksi kirjaksi ja lukuisiksi näyttelyiksi. Valokuvaaja sanoo kuljettavansa viestiä moninaisuuden ja inhimillisyyden merkityksestä. ”Pitäisi osata kunnioittaa ihmistä ihmisenä.”
Aineen taidemuseon kuvat yltävät 1980-luvun lopun Kukkolankoskelta vuoden 2024 New Yorkiin.
Brooklynin eteläinen kaupunginosa Brighton Beach ja sen Itä-Euroopasta lähteneet siirtolaiset kiinnostavat Heikkilää edelleen.
”Siellä on venäläisiä, armenialaisia, kazakstanilaisia ja ukrainalaisia”, Heikkilä luettelee. Monet muuttivat kaupunkiin Neuvostoliiton kaaduttua.
”Kaikki eivät vieläkään puhu englantia, koska tiiviistä yhteisöstä löytyy aina joku muu, joka osaa. Minä taas en osaa venäjää, mutta sitä on mukava kuunnella.”
Heikkilä on saanut hiljaisella lähestymistavallaan ystäviä eri puolilta maailmaa. Hän vieraili Harlemissa parinkymmenen vuoden ajan joka syksy. Kuvaajalle tuli tavaksi matkustaa Coney Islandille ja kävellä pitkää rantabulevardia, kunnes ympärillä kuuluva kieli vaihtui. Hän etsiytyi Café Moskvaan tai Tatjana’s Grill -ravintolaan, joiden pöydissä luettiin venäläisiä lehtiä ja rupateltiin.
”Minut otettiin aina vastaan hirveän hyvin. Vaihdettiin muutama sana säästä tai jostakin ihan tavallisesta, ja samalla selvisi, keitä he olivat ja mistä he olivat tulleet. Tällä tavalla tutustuin Neuvostoliitosta lähteneeseen Mišaan, joka kertoi saaneensa vuonna 1978 presidentiltä luvan käydä Jerusalemissa. Hänpä lähtikin Amerikkaan, siis loikkasi, Brežnevin allekirjoittamalla luvalla.”
Heikkilällä on tapana antaa kuviensa kohteiden puhua ja puuhailla omiaan liikoja kyselemättä. Kenties juuri siksi hän on päässyt hyvin lähelle hyvin monenlaisia ihmisiä. Kuvattavat ovat avanneet kotiensa ovet ja päästäneet kameran hiljaisiin, pysähtyneisiin hetkiin, joissa he näyttävät olevan syvällä omissa ajatuksissaan.
Huhtikuussa 1995 Heikkilä kuvasi Parkalompolossa pienessä mökissä asuvaa Katariinaa. Kesken kuvaamisen tämä sanoi: ”Mie synnyin mettässä ja minusta tuli ihminen.”
Siitä saatiin retrospektiiville nimi.
Näyttelyn 86 kuvaa on ripustettu museoamanuenssi Amanda Hakokönkään ehdotuksesta temaattisesti: veden ja ihmisen yhteys, interiöörit, kasvokuvat.
Heikkilä sanoo hahmottavansa itsekin kuvansa uudella tavalla. ”Samalla tuli jotenkin ikävä sitä aikaa, kun Meänmaalla löysin sen oman hitaan tavan kuvata.”
Kamera teki Heikkilästä ihmisten kalastajan – mutta kalanpyyntiä hän jatkaa edelleen. Talvisin Heikkilä suosii mademertoja, vapaiden vesien aikaan taas Torniojokivarren perinteistä lippousmenetelmää.
Lippo on iso, pitkävartinen haavi, jolla pyydetään ylävirtaan kutemaan nousevaa vaelluskalaa, siikaa ja lohta. Viime vuosina pyynti on saanut murheellisen sävyn, sillä ilmastonmuutoksen lämmittämä vesi tekee kalojen käyttäytymisestä vaikeammin ennakoitavaa.
Lippokalastukselle on haettu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön asemaa. Hakemuksen takana ovat Museovirasto sekä Tornionlaakson museo ja kalastusyhteisöt Suomen ja Ruotsin puolella. Päätöstä odotetaan tulevaksi joulukuussa 2027.
Jaakko Heikkilä: Ja minusta tuli ihminen. Aineen taidemuseo (Torikatu 2, Tornio). 30.8. asti.
OIKAISU
Juttua muokattu 9.4.2026 klo 13.00. Toisin kuin jutussa kirjoitettiin, Unescon päätöstä lippokalastuksen kulttuuriperinnön asemasta ei odoteta tulevaksi joulukuussa 2026 vaan joulukuussa 2027.