25 vuotta sitten
Tampereen yliopisto täytti 75 vuotta keväällä 2000 ja halusi olla ”uuden vallankumouksen etujoukoissa”.
2
MIN
Tampereen yliopiston väri ei ole haalistunut. Punainen on ja pysyy.
Helmikuussa 1970 opiskelijat, marxilaiset ryhmät etunenässä, vauhdittivat hallintouudistusta kymmenen päivän luentolakolla. Huhtikuussa 2000 opiskelijat näkevät punaista: perusopetuksen rahoitus on retuperällä. ”Ahdistaa, auttakaa”, mielenosoittajat viestittävät banderolleissaan.
Totta puhuen: mikään ei ole entisellään. Yhteiskunnallinen radikaalisuus on kääntynyt kovaääniseksi edunvalvonnaksi, liikehtivä yliopisto on sopeutettu tulosvastuulliseksi yksiköksi.
Antti Kasvio, Kaarle Nordenstreng ja Kauko Pietilä ovat yhteiskuntatieteilijöitä, ja yhteiskuntatieteilijöistä 75 vuotta täyttävä Tampereen yliopisto tunnetaan.
Kolmikkoa yhdistää 1970-lukulaisuus, Tampereen yliopiston punainen vaihe. He olivat edistyksen etujoukkoa, marxilaisia tutkijoita – kuka tiukemmin, kuka löyhemmin. Luokkajako, porvarillinen hegemonia ja väärä tietoisuus vilahtelivat heidän kirjoituksissaan. Nordenstrengin Tiedotusoppi-kirjasta kehkeytyi alansa klassikko, jossa tuulahti enemmän historiallinen materialismi kuin tieteellinen marxilaisuus.
”Kirja on sillisalaatti, ei puhtaaksi viljelty marxilainen esitys. Vakavaa marxilaista tutkimusta oli itse asiassa hävettävän vähän 1970-luvulla”, Nordenstreng väittää.
Teollista vallankumousta on seurannut informaation vallankumous. Työn ja pääoman ristiriita on sivuutettu, ja tärkeimmäksi tuotannontekijäksi on tullut tieto. Tampereen yliopistokin on linjannut tietoyhteiskunnan tutkimuksen yhdeksi kolmesta strategisesta painopisteestään.
Tietoyhteiskunnan lippua liehuttaa korkeimmalla tutkimusjohtaja Kasvio. Takinkääntö on sujunut ilman tunnontuskia.
”Teoreettiseen uudistumiseen on pakko olla valmis. Opportunismi on toinen juttu, se ei vie tieteellistä tutkimusta eteenpäin.”
Vallankumouksen käsitteet on muokattu, oppi-isät vaihdettu. Karl Marx on korvattu Manuel Castellsilla, dialektiikan tilalla on digitaalisuus, tajunnan sijaan laajennetaan kaistaa.
Kasvio pelkää, että pankkiiriliikkeen analyytikot tuntevat kohta paremmin suomalaisen yhteiskunnan kuin yhteiskuntatieteilijät. Tietoyhteiskunnan rakennustyöhön hän sorvaisi mallin, jossa insinööri, kauppamies ja sisällöntuottaja toimivat yhdessä yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien kanssa.
SK 19/2000 Petri Pöntinen: ”Vallankumous katosi verkkoon”, 12.5.2000.