Imago on yhä kirosana: Kuvataiteilijat pelkäävät brändin kahleita – ”Hyvä taiteilija tekee, huono selittää”

Brändäämisessä on perimmiltään kyse kiinnostavan tarinan kertomisesta. Sen merkitys taiteilijan uran kannalta on kasvussa.

brändäys
Teksti
Tero Miettinen
Kuvat
Markus Pentikäinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lähes jokainen tietää, kuka on Sofi Oksanen. Samoin Ville Valo on useimmille tuttu nimi. Mutta menepä kysymään satunnaiselta ohikulkijalta, kuka on Eija-Liisa Ahtila tai Elina Brotherus.

Suomen kulttuurirahaston kyselyssä vuonna 2013 kahdeksan vastaajaa kymmenestä tiesi Oksasen ja Valon. Ahtilan ja Brotheruksen nimet soittivat kelloja vain joka kymmenennen vastaajan päässä, vaikka kyse on kahdesta maailmalla erinomaisesti menestyneestä kuvataiteilijasta. Kumpikin on saanut Pro Finlandia -mitalin, ja Ahtila on myös taiteen akateemikko.

Juhani Palmun sentään tunnisti kyselyssä kaksi vastaajaa kolmesta – tosin ehkä muistakin kuin taiteellisista ansioista.

Kuvataiteilijat tunnetaan kaikkein kehnoiten kulttuurialojen vertailussa. Esimerkiksi kirjailijoista on rakennettu kaikelle kansalle tuttuja henkilöbrändejä. Sen sijaan viiden elävän kuvataiteilijan nimeäminen olisi monelle pinnistelyn takana.

Kuvataidealan niukkaan julkisuuteen tarjotaan selitykseksi rahaa tai pikemminkin sen vähyyttä. Se on kuitenkin vain osa totuutta. Maineen rakentamiseen suhtaudutaan alalla vähintäänkin epäluuloisesti.