Toivo ei kuole

Moonlight-ohjaajan uutuus on kaunis tragedia.

elokuva
Teksti
Kalle Kinnunen

On vaikea kuvitella näin kaunista elokuvaa siitä, miten elämä muuttuu painajaiseksi. Hahmojen puhe kohdistuu usein suoraan katsojalle. Se ei tunnu erityiseltä keinolta tai vähän oudolta.

If Beale Street Could Talkin henkilöt eivät sentään katso kameraan, mutta asia ja tunne välittyvät suoraan kuin fyysinen kosketus. Draama on vilpitöntä, henkilöhahmojen kohtalot vain ovat painavampia kuin yksi fiktiivinen kertomus.

Tarina onkin yksinkertainen. 19-vuotias Tish (KiKi Layne) ja 22-vuotias Alonzo (Stephan James) ovat rakastavaisia 1970-luvun alun Harlemissa. Afroamerikkalaisten mahdollisuudet ovat rajattuja, mutta elämä on edessä ja yllättävistä paikoista voi löytyä liittolaisia. Kaikki muuttuu käsittämättömän väkivaltaisesti, kun tuntematon nainen esittää Alonzoa kohtaan syytöksen, joka vie nuoren miehen vankilaan.

James Baldwinin romaaniin perustuvan elokuvan on ohjannut ja kirjoittanut Moonlightilla läpimurtonsa tehnyt Barry Jenkins. Kädenjälki on tunnistettavaa. Tish ja Alonzo ovat kuin pyhimyksiä, ja kuvat, jotka säteilevät heidän rakastumistaan, tuntuvat irtoavan tästä maailmasta. Leijunta ja impressionismi muistuttavat Wong Kar-wain aistillisesta ilmaisusta. Ei tule yllätyksenä, että Jenkins on kertonut saaneensa inspiraatiota etenkin In the Mood for Lovesta.