Arvio: Trippi ihmemaahan

Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa huumeista.

huumeet
Teksti
Joni Pyysalo

Jaakko Hämeen-Anttilan valaisevan teoksen pääajatus on, että huumeiden historian tunteminen auttaa ymmärtämään nykytilannetta paremmin ja kiihkottomammin. Huumeista on kirjoitettu liki tuhat vuotta, mutta ennen 1900-lukua ja hippejä niiden käyttäjiä olivat iäkkäät eivätkä nuoret, ja pikemminkin ylä- kuin alaluokka.

Huumeet kuuluvat mystisiin liikkeisiin, ja huumeiden ja lääkkeiden historia on yhteinen. Kokaiini ja LSD olivat mielialalääkkeitä, oopiumi ja heroiini yleislääkkeitä, ja uusia huumeita käytettiin entisistä vieroittamiseen.

Hasis ja oopiumi ovat olleet laajasti käytössä myöhäiskeskiajalta asti, ja Trippi ihmemaahan kattaa myös morfiinin, meskaliinin, eetterin, sienten ja ilokaasun historian. Hasiksen, tupakan ja kahvin käyttö vakiintui suufilaisuudessa, oopiumisotien aikaan unikonviljely ajateltiin ratkaisuksi Irlannin talousongelmiin.

Kirjat toivat huumeet yleiseen tietoisuuteen 1800-luvulta lähtien. Thomas de Quincey kirjoitti oopiumista, ranskalaislääkäri Moreau­ julkaisi hasistutkimuksen, Amerikassa huumeenkuvaajia olivat Edgar Allan Poe, Fitz Hugh Ludlow ja Willian Burroughs.

Teoksen keskeisiä kysymyksiä ovat porttiteorian pätevyys, huumeiden kriminalisointi vai osittainen laillistaminen, sekä moraalinen näkökulma: onko kyseessä synti, sairaus vai hallitun käyttäjän sallittu nautinto.