Arjen rumba ja samba
Anja Erämajan Imurin katsanto on vino mutta tarkka.
Kristiina on yksinyrittäjä, yksinhuoltaja ja tuore orpo. Hänellä on alkoholistimies ja deadline. Koko paketti siis, ja tapaamme hänet pahasta jumitilanteesta kotoaan, yksin elämänsä keskeltä.
Imuri on proosarunoilija Anja Erämajan esikoisromaani, jonka yliyrittämiseen kompastelevaa päähenkilöä tarvitaan kaikkeen mutta halutaan vain vähän. Elämä hankaa, ja Kristiinan olo on piukea kuin liian ahtaissa trikoissa. Tila ja aika eivät riitä, niitä ei löydy tsemppipuheen täyttämästä omasta kopasta saati sen ulkopuolelta. Kristiina tukee työminäänsä rintaliiveillä ja kevytyrittää minkä ehtii. Tekeillä on kansantajuinen artikkeli superbakteereista, mutta ajan syövät veltto nuoriso ja poikakaveri, jota hän kampittaa AA-ryhmään. Äitikin otti ja kuoli, ja mitä sekään muuta tarkoittaa kuin sotkua ja selvittelyä.
”Nainen vetää rastit seinään, tehty, tehty, tehty.”
Erämaja sijoittaa huumorin proosansa keskelle. Vino mutta tarkka katsanto saa arjen näyttämään absurdilta. Kristiinan elämä on kahelia, mutta alla vaanii surun juonne, yksinäisyyden pimeä. Imuri on myös yhteiskunnallinen romaani, joka puhuu ahtaalle ajettujen itsensätyöllistäjien puolesta.