Hiljaista ja kaunista
Henna Emilia Hietamäki äänitti albumin pienessä kesämajassaan.
Henna Emilia Hietamäki on laulanut rockbändeissä 16-vuotiaasta asti. Hänen ympärillään on aina häärinyt taitavia kitaristeja, jotka ovat ”soittaneet Iron Maidenia ala-asteelta saakka”.
Kitaraan tarttuminen vaati uskallusta. Hietamäki rohkeni aloittaa treenaamisen vasta kolmekymppisenä, noin kuusi vuotta sitten.
”Perustin saman tien Henna Emilia & Houreet -yhtyeen. Rupesin tekemään tosi yksinkertaisia rockbiisejä, joita pystyin soittamaan”, hän kertoo.
Houreet julkaisi ainoan albuminsa vuonna 2019. Hiukan myöhemmin Hietamäki huomasi, että ei enää pystynyt tekemään yhtyeelle sopivia lauluja. Sen sijaan tuli jotain muuta.
”Pihakeinussa istuskellessa ja lehtien havinaa kuunnellessa tajusin, että nyt minun kuuluu tehdä tämmöistä musiikkia, hiljaista ja kaunista.”
Uusista lauluista syntyi hieno Maja-albumi.
Kun pandemia alkoi, Hietamäki vietti paljon aikaa yksin. Se tuntui aluksi vaikealta.
Kesällä 2020 Hietamäki hankki Helsingin Kivinokasta pienen mökin. Kohta hän ymmärsi olevansa onnellisempi kuin pitkään aikaan. Hän oli löytänyt jotain, mitä ei tiennyt edes etsineensä.
”Tämä ympäristö on vaikuttanut paljon mielentilaani ja ajatuksiini. Olen soitellut akustista kitaraa ja tehnyt lauluja siitä, mitä tunnen ja ajattelen. Vaikka maailma on tuhoutumassa, yritän laulaa ne rauhallisesti ja toiveikkaasti.”
Maja-levyn kitarat ja lauluosuudet äänitettiin enimmäkseen Hietamäen mökissä. Sinne ei tule sähköä, joten hän latasi kannettavaa tietokonetta retkeilijöille tarkoitetulla aurinkopaneelilla.
Äänittämisen lisäksi Hietamäki on miksannut levyn itse.
”Pakotin itseni opettelemaan uusia asioita. Yleensä tarvitsen siihen paljon aikaa. Nyt sitä kerrankin oli käsillä.”
Viime aikoina Hietamäki on kuunnellut paljon vanhaa folkmusiikkia – Nick Drakea, Vashti Bunyania ja vuosikymmeniksi unohtuneita albumeita, joita on nyt kaivettu esiin ja julkaistu uudestaan. Hän on lumoutunut erityisesti niiden tunnelmasta.
”Ne eivät ole harkittuja studionauhoituksia, vaan niissä on taltioitu jotain hetkeä. Ne on myös äänitetty semmoisessa paikassa, missä tekijän on hyvä olla. Näin ainakin kuvittelen.”
Kivinokan rauhassa Hietamäki huomasi, kuinka vähän oikeasti tarvitsee. Hän kiteyttää tämänhetkisen ajatusmaailmansa Protesti-kappaleen mieleenpainuvassa kertosäkeessä: ”Kieltäydyn kisoista / en vain lähde niihin mukaan.”
Monet ajattelevat jatkuvaan kilpailuun perustuvan elämäntyylin jollain tavalla pakolliseksi. Hietamäen mukaan on ristiriitaista polttaa itsensä loppuun, jotta voisi kuluttaa enemmän.
”Olisiko siinäkin kyse edellisten sukupolvien traumoista? Että kuinka köyhää Suomessa on ollut. Nyt on koko ajan pelko perseessä, että mitä jos joku niistä kolmesta autosta menee rikki.”
Hietamäki ajattelee, että länsimaisilla ihmisillä on liikaa kaikkea. Lisäksi hyvinvointi perustuu heikommassa asemassa olevien ihmisten ja muiden eläinlajien hyväksikäyttöön.
Syvien masennusjaksojen aikana Hietamäen on ollut vaikea käydä edes ruokakaupassa.
”Ajattelin, että voinko ostaa tämän parsakaalin, joka on pakattu muoviin ja tuotu Espanjasta ja jonka poimijat ovat afrikkalaisia siirtolaisia, joilla on järkyttävät työolosuhteet. Että millä lailla olen parempi kuin he?”
Erilaisten asioiden tekeminen on virkistävää. Hietamäki on toinen salaperäisen shoegaze-yhtye Cats of Transnistrian jäsenistä. Viime vuonna hän julkaisi isoveljensä (”Toni on maailmankuulu rocktähti Oranssi Pazuzu -heavybändistä.”) kanssa psykedeelisen rocklevyn Dust Mountain -nimellä.
Tänä kesänä Hietamäki on keikkaillut elektropop-yhtye Ty Roxyn kosketinsoittajana.
”Jos ajattelisin asioita markkinointinäkökulmasta, olisi järkevämpää keskittyä yhteen projektiin, jota puskisin aktiivisesti. Mutta kun tykkään musiikista niin hirveästi. Sitä on niin kiva harjoittaa eri tavoilla.”
Teininä yksi Hietamäen suurista esikuvista oli newyorkilainen Sonic Youth -yhtye. Se avasi monia portteja, performanssitaiteesta noiserockiin.
”Aika pitkälle Sonic Youthin kautta tajusin, että mitä vaan voi tehdä. Siitä olen yrittänyt pitää kiinni.”
Henna Emilia Hietamäki: Maja. Soliti, 2022.