Tuntemattomat mestarit

Rakennusmestarit suunnittelivat merkittävän osan helsinkiläisestä jugendista. Nykyinen startup-kuhina kalpenee vuosisadan takaiseen verrattuna.

arkkitehtuuri
Teksti
Tero Miettinen
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Karjalaisen pienviljelijäperheen pojan Heikki Kaartisen (1872–1947) lapsuus loppui karusti. Yhdeksänvuotiaan orvon oli ryhdyttävä elättämään itsensä, joten kansakoulu jäi käymättä. Käsistään kätevänä hän päätyi puuseppäkouluun, joka kartutti ammattiosaamisen lisäksi lukutaitoa ja kunnianhimoa. Kaartinen päätti lähteä Helsinkiin hankkimaan lisää oppia: tavoitteena oli rakennusmestarin tutkinto teollisuuskoulusta. Elettiin vuotta 1894.

Heikki Kaartinen saapui hurjaa murrosta sykkivään kaupunkiin. Väkimäärä oli kolminkertaistunut kolmessa vuosikymmenessä, kolkuteltiin 100 000:n rajaa. Pian sekin luku lähes tuplaantuisi. Keskustan ulkopuolella asuttiin ahtaasti puisissa hökkeleissä. Olot olivat kurjat.

”Helsingissä näkyi yleiseurooppalainen metropolien kasvu, joka merkitsi porvariston ja uuden keskiluokan nousua sekä määrällisesti että varallisuuden suhteen”, Helsingin yliopiston professori Laura Kolbe kuvailee. ”Muutos maataloudesta teolliseen aikaan toi kaupunkiin runsaasti tilatonta väkeä. Yhteiskunnan rakenteiden piti sopeutua nopeasti tilanteeseen.”

Katajanokankatu 3:n ulko-oven yksityiskohta.
Katajanokankatu 3:n ulko-oven yksityiskohta. © Marjo Tynkkynen