Helmi poliittisen historian ystävälle: Elämäkerta Alexandr Solženitsynistä
Arvio: Erkki Vettenniemen teos ammentaa kohteensa kokemuksista ja vakaumuksesta.
Vuoden 1944 tammikuussa marxismi-leninismin sisäistänyt puna-armeijan tykistöyliluutnantti Aleksandr Solženitsyn (1918–2008) laati ystävänsä Nikolai Vitkevitsin kanssa suunnitelmanluonnoksen, jossa valmistauduttiin sodanjälkeiseen toimintaan, ”ratkaisevaan iskuun taantumuksellisen ideo-logian ylärakenteelle”. Ylärakenteen huippua ystävyksille edusti Stalin.
Helmikuun 9. päivänä 1945 Solženitsyn, nyt tykistön kapteeni, vangittiin. Vangitsemisen syynä oli puoluejohdon ”trotskilainen herjaaminen”. Ja totta, Solženitsyn oli kuin olikin yksityisessä kirjeenvaihdossaan ollut sitä mieltä, että Trotski olisi vain jatkanut Leninin viitoittamalla tiellä, väkivallan ja terrorin tiellä, Stalinin tapaan! Nyt Solženitsyn pamautti saman totuuden vielä kuulustelijalleenkin.
Solženitsyn vietti vankileireillä runsaat 10 vuotta. Stalin kuoli vuonna 1953, mutta Solženitsyn armahdettiin vasta 1956 Nikita Hruštšovin Neuvostoliitossa.
Solženitsyn teki muistiinpanoja koko vankeusaikansa. Paljastumisen pelossa hän laati muistiinpanot runomuotoon. Ne sisälsivät yli 12 000 säettä. Solženitsyn käytti niitä maailmankuulujen teostensa, kuten Vankileirien saaristo ja Ensimmäinen piiri, pohjana.
Vuonna 1970 Solženitsyn sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä kirjailija karkotettiin Neuvostoliitosta ja hän asettui asumaan Yhdysvaltoihin, josta käsin hän jatkoi kirjoitustyötään ja entisen, ja uudenkin, kotimaansa arvostelua.
