Helmi Kekkosen romaani on kuin henkilöhahmonsakin – päältä kaunis kuin karamelli, sisällä viiltää paha olo
Arvio: Kekkosen kerronta pitää otteessaan. Vain äitien määrä tuntuu teennäiseltä.
Kaksi kuumailmapalloa leijuu vaaleanpunaisen ja keltaisen värittämällä taivaalla Helmi Kekkosen neljännen teoksen kannessa.
Kirja on päältä kaunis kuin karamelli, keväisissä onnen ja rakkauden väreissä. Kansipaperin alta paljastuvat puhtaan valkoiset kannet. Takakannen teksti lupaa pirskahtelevaa iloa ja kuplivaa odotusta raikkaiden illalliskutsujen merkeissä.
Kirjan ulkoasun ja sisällön välinen etäisyys synkronoi upeasti henkilöiden sisäisen ja ulkoisen olon ristiriidan kanssa. Päältä kaunis ja herttainen onkin sisältä pimeä, tuntematon ja yllättävä.
Romaanin nimi Vieraat paljastuu heti tekstin alussa viittaukseksi paitsi kyläilijöihin myös toisen ihmisen, tutunkin, sisällä asuvaan vieraaseen puoleen.
Senjan kutsut eivät suju suunnitelmien mukaan. Henkilöhahmoilla on alusta asti tuskanhikeä otsalla. Iloisille illallisille saapuvat hänen ystävänsä Anna ja Alva, äiti miesystävänsä kanssa sekä kaksi yllätysvierasta.
