25 vuotta sitten

Heidi Hautala oli ­vihreiden ­presidenttiehdokas vuoden 2000 vaaleissa.

SK:n arkistosta
Teksti
Suomen Kuvalehti
2 MIN

Kun ihminen muuttaa näkemystään jostain keskeisestä asiasta, häntä voidaan pitää joko avaramielisenä uudelleenajattelijana tai epävakaana takinkääntäjänä.

”Olin alkuun voimakkaasti EU:ta vastaan, pidin sitä takapajulana ympäristöasioissa. 90-luvun alussa alkoi kuitenkin näkyä selvemmin se, kuinka huonosti kansallisvaltiolle oli käymässä markkinavoimien­ jyräyk­sessä. Yhtenä aamuna vain tajusin, että kyllä EU:ssa on järkeä”, Heidi Hautala kertoo.

Hautala ilmoitti kääntymyksestään Pasilassa kesällä 1991 salilliselle syvän­vihreää joukkoa. Väki oli tyrmistynyt. Vihreiden joukossa ei ollut silloin monia, jotka olisivat iljenneet ajatella EY:n kannattamista. Vain vuotta aiemmin vihreät olivat julkaisseet Mustan kirjan, jossa Bryssel nähtiin lähinnä Ilmestyskirjan petona.

”Heidin valinnalla oli suuri merkitys. Koska häneen luottivat sekä ekologit, kansainvälisesti ajattelevat että yhteiskunnallisesti suuntautuneet, kukaan ei voinut sanoa, että tämä oli vain tällainen heinähatun heitto”, arvioi tilaisuudessa paikalla ollut.

Periaatteellisuuttaan korostanut Vihreä liitto muutti kantaansa melkein hetkessä. EY muuttuikin ympäristön pelastajaksi.

”Heidin päätös tarkoitti ennen muuta sitä, että Suomen vihreät eivät jääneet sellaisiksi puskavihreiksi kuin esimerkiksi Ruotsin vihreät ovat jääneet.”

Samalla osa vihreistä koki, että EY-siunaus­ oli naula arkkuun – vaihtoehtoliikkeestä katosi viimeinenkin ripaus vaihtoehtoisuutta. Heille Vihreä liitto muuttui vääjäämättä osaksi establishmentia ja Valtaa.

Hyvin samanlainen kelkan kääntö tapahtui Hautalan suhteessa Emuun. Yhtenä päivänä hän vain totesi itselleen, että koska Emu tulee joka tapauksessa, siihen on parempi toteutua.

”Heidi on äärimmäisen pragmaattinen. Kun asiat näyttävät menevän johonkin suuntaan, hän tunnustaa tosiasiat ja pyrkii vaikuttamaan vallitsevan järjestelmän sisällä”, puoluetoveri toteaa.

Euroopan parlamentin vihreä ryhmä ilmoitti puheenjohtaja Hautalan suulla jokin aika sitten, että EU tarvitsee kriisinhallintaan sittenkin joukkoja, sotilaallista valmiut­ta. Vielä muutama vuosi sitten tämä olisi ollut Hautalalle täysin mahdoton ajatus.

Ehkä seuraava käännös nähdään suhteessa Natoon? 

SK 48/1999 Katri Merikallio: ”Heidi Hautala tarjoaa hillityn vaihtoehdon”, 3.12.1999.