HBL, rakastettuni

Journalistin tärkeä tilitys.

muistelmat
Teksti
Olav S. Melin

Vauhtia ja arvaamattomia käänteitä riittää Staffan Bruunin kirjassa Mitt liv på HBL. Kyky luoda jännitystä tekee kirjan erityisen luettavaksi. Onhan Bruunilla 13 dekkaria takanaan. Itseriittoisuus saattaa välillä häiritä, mutta lukukokemuksena muistelmateos on vertaansa vailla ja aikalaisdokumenttina tärkeää luettavaa. Se on samalla rakkaudentunnustus ja lehden nykyjohdon viiltävä kritiikki.

Kirjassa on muutama mediapoliittisesti merkittävä havainto. Ensimmäinen koskee tapa tehdä journalismia. Bruun aloitti uransa Ruotsissa Fagersta-Postenin paikallistoimittajana. Siellä hän oppi tutkivaa journalismia, joka 1970-luvun Suomessa oli vierasta. Bruun sai 1980 toimittajapaikan Hufvudstadsbladetissa, mutta kirjoitti myös Suomen tapahtumista ruotsalaiseen Aftonbladet-iltapäivälehteen. Valppaan kirjeenvaihtajan ansioista eräät valtakuntaamme ravisuttaneet paljastukset julkaistiin ensin Ruotsissa.

Kun Mauno Koivisto asettui ehdokkaaksi toiselle vaalikaudelle, Bruun penkoi presidentin edesottamuksia kuuden vuoden ajalta ja löysi 24 kummallista riidanaihetta. Bruunin hämmästykseksi HBL kieltäytyi julkaisemasta juttua. Se julkaistiin Vasabladetissa. Itsesensuuri oli aikakaudelle tyypillistä.

Kirjan loppuosa on katkera tilitys HBL:n johdon kykenemättömyydestä vastata 2000-luvun haasteisiin. Kun lehti lakkautti poliittisen uutistoiminnan, Bruun päätti irtisanoutua. Johdon usko digitaalisiin tempauksiin johti ennennäkemättömiin tappiohiin. Digisatsaukset eivät riitä pelastamaan Hufvudstadsbladetin kokoisen lehden kannattavuutta.