On hankalaa olla valkoinen musta
Arvio: Zimbabwelainen Petina Gappah kertoo kuolemaantuomitun Memoryn tarinan. Kerronta vetää vertoja klassisille vankilakuvauksille.
Zimbabwelaisen asianajaja-kirjailijan Petina Gappahin ensimmäinen suomennettu teos oli erinomainen novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (Tammi 2009). Se ei tainnut ilmestyttyään herättää täällä juuri huomiota. Teoksen ulkoasukaan ei houkutellut.
Nyt, englanninkielisessä kirjallisuusmaailmassa ylistetyn Muistojen kirjan ilmestyessä, Tanssimestari näkyy nostetun meillä taas näkyviin. Muistojen kirja on suomennettu Keltaiseen kirjastoon, ja Tanssimestari on samaan aikaan liitetty Keltaisiin pokkareihin ja verhottu kutsuvaan suojapaperiin. Sepä hyvä.
Muistojen kirjan kertoja on hararelaisessa vankilassa kuolemantuomion täytäntöönpanoa odottava nuori nainen Memory. Hän on lapsesta asti ollut syrjitty ja kauhisteltu. Hänellä on väärä ihonväri.
”Kun perheemme joskus harvoin lähti oman asuinalueemme ulkopuolelle, lapset toimivat niin kuin lapset toimivat, he huusivat muistuttaakseen minulle, että olin murungudunhu, eivätkä he itse asiassa tyytyneet siihen vaan tanssivat ympärilläni ja ilmoittivat läsnäolostani kaikille.”
On vaikeaa olla vaaleaihoinen musta, ja monenlaisia ennakkoluulojen ja taikauskon aiheuttamia vaikeuksia kertyy Memoryn lapsuudenmuistoihin. Naisvankilan päivien kulun ja tunteiden kuohunnan kuvaus vetää vertoja klassisille vankilakuvauksille.
