Protonipakkaus

Teksti on julkaistu alun perin Parnasso-lehden numerossa 3/2025.

Täytyy myöntää, että kirjailijan tausta vaikuttaa ainakin minun lukukokemukseeni. Tuomas Mattila on nimittäin oikeustieteen tohtori sekä valtiotieteiden ja filosofian maisteri. Seikka vahvistaa vaikutelmaa, että Haamukirjoittajat – Näkymättömien tekijöiden salainen maailma on monipuolisesti oppinut teos, jossa ymmärretään yhtä lailla tekstejä kuin niiden suhdetta yhteiskuntaan.

Mattila tarjoaa haamukirjoittamiselle yksinkertaisen määritelmän: ”teoksen oikea kirjoittaja salataan yleisöltä ja joku toinen esiintyy julkisesti tekijänä saaden myös kunnian teoksen taustalla olevasta luovasta työstä”. Suuri joukko esimerkkejä tuo aiheeseen sävyjä, eikä kaikki kummittelu ole pahantahtoista.

Koska haamukirjoittaminen on luonteeltaan salaista, ilmiön kokoluokkaa ei ole helppo selvittää. Mattila viittaa arvioon, jonka mukaan Yhdysvaltain bestseller-listan tietokirjoista haamujen käsialaa saattaisi olla jopa kuutisenkymmentä prosenttia. Kannattaa tarkkailla paratekstejä. Haamun nimi voi löytyä kiitosten seasta, joskaan pikku maininta ei yleensä tee oikeutta hänen koko panokselleen.

Laaja-alainen teos käsittelee kaunokirjallisuuden ohella journalismia, musiikkia, poliittisia puheita ja vielä muuta. Haamukirjoittaminen on yleistä varsinkin julkkisten muistelmissa ja omaelämäkerroissa. Vaikka moni esimerkki on poimittu englanninkielisestä maailmasta, jo niistä piirtyy laaja yleiskuva. Aiheen juridinen puolikin esitetään ihailtavan selkeästi.

Vakavimmat ilmiöt löytyvät lääketieteestä. Mattila analysoi Merck-lääkeyhtiön ja sen valmistaman Vioxx-kipulääkkeen tapausta 2000-luvun alusta. Firma teetti tutkimuksia, joissa vakuutettiin lääkkeen olevan turvallista, ja hankki sitten arvostettuja tutkijoita ottamaan koetulokset nimiinsä. Myöhemmin paljastui, että Vioxxilla oli yhteys kymmeniintuhansiin sydänkohtauksiin. Kylmäävä tapaus muistuttaa, että lääketieteessäkin paljon riippuu siitä, miten tutkimustulokset ilmaistaan kielellisesti ja kenen nimiin ne merkitään.

Haamukirjoittajat syntetisoi kattavasti julki tulleita haamutapauksia, mutta aivan järisyttäviä paljastuksia ei ole tarjolla. Mattila esittelee stylometrista menetelmää, jolla selvitetään koneellisesti tekstien tekijyyttä. Voidaan esimerkiksi seuloa laajasta korpuksesta joidenkin tekstien yhteisiä piirteitä ja siten päätellä, että ne ovat lähtöisin samalta tekijältä. Menetelmä perustuu niin sanottuun kielelliseen sormenjälkeen: jokaisella kirjoittajalla on jossain määrin tiedostamattomia maneereja, jotka liittyvät vaikkapa sanavalintoihin ja niiden frekvenssiin. On vain sääli, ettei Mattila etene varsinaisesti soveltamaan stylometriaa.

Totta kyllä tehtävä olisi liian suuri yhdelle hengelle. Näin Haamukirjoittajat tulee tarjonneeksi kutkuttavia herätteitä kirjallisuudentutkimukselle. Maksaisi hyvinkin vaivan penkoa, kuka esimerkiksi suomalaisista poliitikoista on itse kynäillyt muistelmansa, ja tiedot luultavasti kiinnostaisivat lukevaa yleisöä. Siitä vain aktiivisemmin verkostoitumaan it-tiedekuntien suuntaan, toverit humanistit, ja sitten koneluenta käyntiin.

Ylipäätään ei jää epäilystä, että kuva tekijästä määrittää monin tavoin, yhä vain ja kenties entistäkin vahvemmin sitä, miten luemme. Antoisan tietopuolen lisäksi Mattilan proosa on kauttaaltaan vetävää. Hän kuljettaa leikkisästi haamun metaforaa mukana tekstissä ja nimittää kirjan lukuja kummituskartanon huoneiksi.

Säteet ristiin! 

Tuomas Mattila: Haamukirjoittajat. Tietokirja, 448 sivua. Gaudeamus, 2025.

Juha-Pekka Kilpiö on kirjoittaja.

• Tuomas Mattila kannustaa haamukirjoittajia anomaan heille kuuluvat lainauskorvaukset. kirjallisuus

  Tuomas Mattila tuntee haamukirjoittajat

  3 MIN