Perusvireessä
Trubaduuri-ooppera vaatii ensiluokkaisia laulajia.
Suosituimpiin Giuseppe Verdin oopperoihin lukeutuva Trubaduuri kuuluu aiheeltaan samaan sarjaan kuin Rigoletto ja Traviata. Yhteistä niissä on yhteiskunnan hyljeksimä keskushahmo. Traviatassa hän on kurtisaani Violetta Valéry, Rigoletossa kyttyräselkäinen hovinarri ja Trubaduurissa mustalaisnainen Azucena.
Trubaduurin libretto on realismiin tottuneen nykyihmisen kannalta kömpelö ja epäuskottava. Kreivi Luna ja trubaduuri Manrico rakastavat samaa naista, Leonoraa. He taistelevat kansallissodassa eri puolilla ja ovat lisäksi veljeksiä, vaikka eivät tiedä sitä.
Mustalaisnainen Azucena on ryöstänyt Manricon pienenä kostoksi äitinsä roviolla polttamisesta. Libretto tarjoaa kuitenkin säveltäjälle kosolti aineksia: mustalaisleirin, linnan, luostarin, sotaa, rakkautta ja tietysti verta.
Tästä kaikesta on Verdi on punonut partituurin, joka suorastaan tihkuu ylenpalttisen vuolasta melodiikkaa sekä toinen toistaan herkullisempia aarioita ja ensemblekohtauksia. Vaikka Trubaduuria edeltänyt Rigoletto oli jo musiikillisesti yhtenäinen musiikkidraama, säveltäjä palaa Trubaduurissa perinteiseen yksittäisistä aarioista ja kuorokohtauksista rakentuvaan numero-oopperaan.
