Flamencotanssija Anna Palmio pystyy hurjiin suorituksiin
Nykytanssia ei tarvitse ymmärtää mutta sille on hyvä olla auki, tanssija uskoo.
Kun Anna Palmio puhuu, hänen kätensä hypähtelevät ja piirtävät renkaita ilmaan. Tanssi on 45-vuotiaalle flamencotaiteilijalle kuin toinen kieli: hän aloitti tanssin opettelun neljävuotiaana satubaletissa.
Kehon liikekielestä kehittyi Palmiolle vähitellen luonnollisin ilmaisumuoto.
Palmio muistaa istuneensa 18-vuotiaana elokuvateatterissa katsomassa espanjalaisen Carlos Sauran ohjaamaa elokuvaa. Siellä hän ymmärsi, että flamenco oli hänen juttunsa. Hän päätti lähteä madridilaiseen kouluun opiskelemaan flamencotaidetta.
Palmiolla oli kuitenkin kriisi suuren rakkautensa kanssa 1990-luvulla. Flamencon perinteinen muotokieli tuntui yhtäkkiä rajalliselta. Kun hänen koreografiansa Soledad kutsuttiin Täydenkuun Tanssit -festivaalille Pyhäjärvelle ja Palmio tapasi tanssitaiteilija Alpo Aaltokosken, kriisi hälveni. Nykytanssipiirit tarjosivat muutosvoimaa, jota Palmio tarvitsi. Kuten espanjalainen runoilija Federico García Lorca sanoi, vain virtaava vesi on raikasta.
Aaltokosken tapaamisesta kasvoivat juuret nykytanssiprojektille, jonka Palmio esittää Suomenlinnassa Drift-tanssitapahtumassa. Aaltokosken koreografia Eilisen jälkeen on ensimmäinen osa georgialaisen säveltäjän Gia Qantšelin musiikkiin tehdystä trilogiasta. Teoksen ensiesitys oli vuonna 2008.
