Korkea vitsi
Finlandia-voittajan uutuus on nappisuoritus.
Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista oli niin hallittu kokonaisuus, että odotukset Suomalaisen vuoden suhteen ovat korkealla. Ne täyttyvät helposti, sillä kirja on ajatuksen ja ilmaisun tasolla lähestulkoon täysosuma.
Oivalluksia tulvii toisensa perään. ”Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei kokisi olevansa huijari. Jokainen uusi päivä on uusi mahdollisuus paljastua.” Osuva huomio sekin, että kaikki merkittävä tapahtuu ohimennen. Kuolinvuoteella mieleen tulee vain jokin ohimenevä kuva huoltoaseman kahviosta.
Viikilä palaa esikoisteoksensa, Janne Nummelan ja Tommi Nuopposen kanssa kirjoittamansa Ensyklopedian, muotoon. Suomalainen vuosi rakentuu lyhyistä katkelmista, tilannekuvauksista, aforistisista, vitsikkäistä havainnoista, kuten että elämästä selviää limboamalla, yli hyppäämällä, pujottelemalla ja karkuun juoksemalla.
Kirjassa puhutaan suomalaisuudesta, mutta pohjimmiltaan se kertoo vieraudestamme. Joskus haluamme vierautta. Kun uusi takki tuntuu hyvältä päällä, tuntee olevansa joku muu, mutta kun se istuu huonosti, muistaa että tällainen surkimus olen aina ollut.
