Feministi Eveliina Talvitien muistelmissa naisesta tulee vapaa ihminen

Talvitien mukaan myös miehiin kohdistuu ulkonäköpaineita, mutta he eivät ole samalla tavalla merkittyjä kuin nuoret naiset.

”Olen aina kiroillut, myös ennen kuin feminismin aate nielaisi minut mukaansa. Kiroilu on mielestäni vapauttavaa”, sanoo Eveliina Talvitie.

Kiroileva nainen on vakiintunut osaksi feminististä eetosta, kliseisyyteen asti. Talvitie näkee, että kiroilu symbolisoi kiltin tytön kuolemaa ja uuden, vapaan ihmisen syntymää.

Talvitie on juuri julkaissut oman kasvukertomuksensa Miten helvetissä minusta tuli feministi? Intomielinen teos sukeltaa feministiseen aatteen paloon ja pakottaa lukemaan eteenpäin. Muoto on muistelmien. Talvitien tarina ei kuitenkaan huipennu jalkapallon maailmanmestaruuden ratkaisevaan maaliin tai presidentiksi tai Miss Maailmaksi valintaan. Tavisnaisen muistelmien kiinnostavinta antia ovat – yleensä elämäkerroissa yli hypättävät – lapsuuden ja nuoruuden kokemukset.

 

Seikkailu alkaa 1970-luvun Porista, jonne kokemukset myös joka käänteissä palautuvat. Kuuluisa hokemakin, että suomalaisen naisen tulisi olla kiitollinen syntymisestään maahan, jossa naisia ei kivitetä hengiltä: ”Ajatella mikä mäihä. Olin onnistunut pelastautumaan porilaiseen lähiöön”, Talvitie kirjoittaa.