25 vuotta sitten
Rajakiistasta alkanut Etiopian ja Eritrean sota aiheutti humanitaarisen katastrofin.
2
MIN
Toukokuun puolivälissä sota oli muuttunut silkaksi etiopialaisten tuho- ja ryöstöretkeksi. Kuukauden aikana Etiopian joukot tunkeutuivat syvälle Länsi-Eritreaan pommittaen, ryöstäen ja polttaen siviilialueita keskeisillä viljelyseuduilla.
Sodan vuoksi noin 1,5 miljoonaa eritrealaista on joutunut pakolaisiksi. Osa heistä on maan omilla pakolaisleireillä, osa luolissa ja puiden alla, osa on paennut Sudaniin. Pakolaiset ajettiin kodeistaan juuri ennen kylvöaikaa, joten ensi vuonna Eritreaa uhkaa vakava ruokapula.
Unicefin johtaja Carol Bellamy totesi äskettäisen Eritreassa käyntinsä jälkeen, että maalla on edessään niin laaja humanitaarinen kriisi, ettei sitä pystytä edes kuvittelemaan. Eritreassa asuu noin 3,5 miljoonaa ihmistä.
Eritrea itsenäistyi YK:n valvoman kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1993.
Kesäkuun alussa Barentun kaupunki, Länsi-Eritrean viljelyalueen keskus, on kuin hunnilauman jäljiltä. Kadut ja kujat ovat täynnä törkyä ja roinaa, pullonsirpaleita, rikottuja laatikoita ja tyhjiä säilykepurkkeja. Taloista ja kaupoista on ryöstetty huonekaluja myöten kaikki, mikä irti lähtee.
Muutamia naisia lapsineen ja nyytteineen on palaamassa pakolaisleireiltä takaisin tyhjiksi ryöstettyihin koteihinsa.
Eritrealaiset sotilaat, jotka vartioivat kaupunkia ja raivaavat miinoja ympäristöstä, varoittavat toimittajia pysymään päätiellä, joka on jo tutkittu.
Kerenin lähellä olevalla leirillä on 46 000 pakolaista. Isoäiti Tebletz kantaa sylissään lapsenlastaan ja sanoo menettäneensä tyttärensä pommituksessa. Hän pyytää kyytiä klinikalle, koska pojan kädentynkä on tulehtunut leirillä. Autossa hän jatkaa:
”Olen leski, ja minulle jäivät tyttäreni kaksi lasta huollettavaksi omieni lisäksi.”
Kyyneleet vierivät isoäidin poskille.
”Minulla ei ole ketään, joka auttaisi. Minulla oli hyvä tytär. Hän auttoi minua ja oli ainoa turvani. Nyt hän on kuollut ja minulle jäivät nämä pojat.”
Embadorhon kylässä on vain vanhuksia ja lapsia. Muut ovat lähteneet rintamalle. Vanhukset eivät jaksa enää tehdä raskasta maatyötä.
Isoäiti Haruku Tesfu piti ennen sotaa kotiruokapaikkaa, jonne ihmiset tulivat syömään. Sodan alettua ruokailijat hävisivät.
”Nyt istun vain kotona eikä minulla ole mitään syötävää. Minulla on vain vaikeuksia”, hän sanoo.
SK 32/2000 Hilkka Tervonen: ”Eritrean raunioilla”, 11.8.2000.