Kirjasodan muistolle
1960-luvulla romaanikirjailija saattoi joutua oikeuteen. Nyt kirjakohutkin uhkaavat kadota.
Harry Salmenniemen novellikokoelmassa Uhrisyndrooma (2020) soditaan. Se, ketkä taistelevat ja miksi, jää usein hämäräksi. Salmenniemi on haastatteluissaan painottanut, että erilaiset konfliktit sekoittuvat teoksessa tahallisesti. Kun tarjous- ja kulttuurisodan elementit sulautuvat rintamaestetiikkaan, syntyy koomista epäsuhtaa. Sotaretoriikka kituuttaa eteenpäin, vaikka rauhanaika pitkittyy.
”Arki on niin nuhjuista, ideaalit puuttuvat”, Salmenniemi perustelee Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän pitää keskustelukulttuurin riidanhakuisuutta ymmärrettävänä mutta masentavana ilmiönä.
Liberaalit vs. konservatiivit -asetelma taipuu moneen käyttöön. Twitterin kaltainen mikrokonfliktipata kuvaa luotien viuhuntaa reaaliajassa. Eilisen taistelut unohtuvat toistuakseen huomenna.
Kulturkampf palaa käsitteenä 1800-luvun Saksaan, eikä ole perusteltua väittää, että sanasto olisi muuttunut raaemmaksi ja uhriluku kasvanut. On kokonaisia sotatyyppejä, joille ei jää lainkaan sijaan nykymuotoisessa julkisessa tilassa.