Esko Tirronen – seksikkään naisvartalon ikuistaja

Poptaiteilija maalasi paljon muutakin kuin kasvottomia naisia.

Amos Anderson
Teksti
Lauri Lehtinen

Kesäyön hämärä peittää juoksevan naisen piirteet. Taustalla näkyy punertava kuutamo ja mustaa metsää. Naishahmo liikkuu voimakkaasti kohti katsojaa eikä pysy kokonaan kuvassa. Vaikka taivas on pilvetön, ilmassa tuntuu olevan ukkosmaista latausta. Jotain uhkaavaa tai innostavaa tapahtuu näillä sekunneilla.

Maalauksen nimi on Elokuu, se on Esko Tirrosen työ vuodelta 1968. Ateneumin kokoelmissa oleva isokokoinen teos teki vaikutuksen lapsuuteni taidemuseokierroksilla. Siitä tuli Ateneumissa käymisen vakituinen kohokohta tai palkinto, jonka odotin näkeväni, kun edelfeltit ja vaihtuvat näyttelyt oli käyty läpi.

Elokuu säilytti salaisuutensa kutkuttavasti. Mitä on tapahtunut ennen kuvaan vangittua hetkeä? Miksi nainen juoksee?

”Hyvin vahvatunnelmainen työ, suorastaan pelottava”, taiteilijan ainoa lapsi Lumimarja Tirronen (s. 1976) sanoo kotonaan Iitin vanhassa meijerirakennuksessa. Tytär on uskaltanut ottaa Elokuun älypuhelimensa taustakuvaksi.

Jos Esko Tirronen (1934–2011) vielä eläisi, en saisi häneltä tekijän tulkintaa siitä, mistä Elokuu kertoo.