Oikeus ja ­kohtuus

Opettajainhuone kiilasi Oscar-ehdokkaaksi Kuolleiden lehtienkin eteen. Parhaan kansainvälisen elokuvan sarjaan tuli Saksalle kaksoisedustus, sillä ehdolla on myös Wim Wendersin ohjaama japaninkielinen Perfect Days. Tokiossa kuvattu, saksalaisvoimin tehty elokuva on mukana Japanin mandaatilla.

İlker Çatakin ohjaama ja yhdessä Johannes Dunckerin kanssa kirjoittama Opettajainhuone puolestaan tapahtuu kokonaan saksalaisen ylä­asteen koulun tiloissa. Miljöö on s­uomalaiselle tutun tuntuinen sekä sosiaalisesti että arkkitehto­nisesti. Carla (Leonie Benesch) seuraa sivusta muun henkilökunnan välisiä jännitteitä. Varautuneisuus liittyy puolalaistaustaisen opettajan ulkopuolisuuden tunteeseen.

Carla yrittää selvittää opettajainhuoneessa tapahtunutta pikkurikosta. Vaikuttaisi siltä, että syyllinen kuuluu henkilökuntaan. Tehtyä ei saa teke­mättömäksi, ja se koskee etenkin syytöksen varovasti esiin nostava­a Carlaa. Hän aistii muide­n vihjailut siitä, että Carla onkin se, joka ei kerro kaikkea. Kriisiytyvä tilanne paljastaa opetta­jien ja henkilökunnan keskinäiset eturyhmät ja liittolaisuudet. Juoruilu ajaa Carlan vainoharhojen partaalle.

Kaikilla on pieniä ja suuria salaisuuksia. Vaikka yrittää toimia oikein ja löytää totuuden, voi pudota karmeaan ansaan.

Babylon Berlin -sarjan Greta­a näytellyt ja jo 18-vuotiaana Michael Haneken Valkoisess­a nauhassa (2009) loistanut Benesch tekee hienovaraista työtä. Carla puhuu vähän mutta kokee paljon. Tukalinta on havaita, että hänen idealistinen tekonsa todella aiheuttaa vahinkoa. Benesch ruumiillistaa kalvavan syyllisyyden tunteen sekä epäreiluudesta kehkeytyvän hiljaisen kiukun.

Kun kierre kiihtyy, rangaistukset ja anteeksipyynnöt m­enettävät merkityksensä. Çatak näyttää arkisen hornankattilan, jossa on hirtehisen mahdoton ajatus, että pysähdyttäisiin ajattelemaan järkevästi. Kun koulun lehti osallistuu vihjailuun, elokuva saa mukaan median roolin nykyajan ajojahdeissa: se voi olla yhtaikaa idealistinen ja populistisesti puolueellinen.

Opettajainhuoneen ainoa taakka on ajoitus. Upean Putoa­misen anatomian vuonna se ei voi olla kuin korkeintaan toiseksi paras saksalaisnäyttelijän kantama luonneanalyysidraama, joka pohtii oikeuden toteutumisen paradokseja, syyllisyyden sävyjä ja totuuden suhteellisuutta. Erinomainen elokuva se silti on. 

İlker Çatak: Opettajainhuone. Elokuva­teattereissa 23.2. ★★★★