Ensimmäiset herkut

Kevään korvalla moni asia ilmoittaa taas itsestään. Sään pieksemät ikkunat rannuistaan, allergiat olemassaolostaan mutta ennen kaikkea luonto elinvoimastaan. Herk­kien kukkien vielä horrostaessa mullan alla ovat kuitenkin kalenterivuoden ensimmäiset ruokasienet jo nousseet.

”Ensimmäiset herkut ovat korvasieni ja huhtasieni, tässä aikajärjestyksessä”, vahvistaa sienipiirien ykköslähde, biologi Lasse Kosonen. Vaikka korvasienten alkuja on kuluvana vuonna näkynyt jo maaliskuussa, keskeisin keruuaika on vasta toukokuussa.

Kosonen muistuttaa ruokaviraston laatimasta korvasienten käsittelyohjeesta: Sieniä on keitettävä kahdesti, viisi minuuttia kerrallaan, ja väljässä vedessä. Välissä vesi on kaadettava pois. Korvasienet voidaan myös kuivata rapsakoiksi, mutta silloinkin suositellaan kahdesti keittämistä.

Korvasienistä Kosonen valmistaisi muhennosta tai keittoa, molemmat oivia pääsiäispöytään.

Huhtasieniä ei tarvitse erityisesti valmistella. Niihin käyvät yleisesti miedoille sienille sopivat ruoanvalmistustavat.

Useamman huhtasientä sisältävän annoksen nauttiminen peräkanaa voi kuitenkin aiheuttaa jonkinasteisen myrkytystilan, eli ruoansulatusvaivoja.

Kiinnostus sieniä kohtaan on kasvanut. Einesten yleistyessä on vastaliike ollut hakeutua ruoka-aineiden juurille, kirjaimellisesti. Sienikurssit ja -retket ovat suosittuja, ja harrastajien tiuhaan käyttämä Suomen sieniseuran Facebook-ryhmä on jo lähes 50 000 jäsenen kokoinen.

Sienikirjat ovat saaneet kaupoissa hyllytilaa ja ne myös myyvät hyvin, useita kirjoja kirjoittanut Kosonen kertoo.

Omasta kirjahyllystä löytyvä hakuteos saattaa olla hyvä päivittää: sienikirjallisuus on happanevaa sorttia. Esimerkiksi aiemmin syötävänä pidetty pulkkosieni tiedetään nykyisin tappavan myrkylliseksi.

Mutta kauniita opukset ovat, varsinkin käsin kuvitetut. Esimerkkinä vaikka säveltäjä ja sienientusiasti John Cagen (1912–1992) kirja A Mycological Foray, jota kaunistavat Lois Longin piirrokset.

Kevään sienistä Kosonen mainitsee korva- ja huhtasienten lisäksi poimukellomörskyn, kevätkaunolakin ja käpynahikkaat.

Kevätkaunolakki on tuoksultaan varsin jauhomainen, ja se viihtyy puistoissa ja lehdoissa. Näin alkuvuodesta Etelä-Suomesta Tampereelle asti kasvava kaunokainen on Kososen mukaan erinomainen ruokasieni, jota käytetään paljon ulkomailla.

Englanniksi sieni on nimentty St. Geor­ge’s mushroomiksi sen paikallisen ensihavainnon päivämäärän, 23. huhtikuuta, mukaan. Silloin juhlitaan Pyhää Yrjöä.

Jos haluaa viettää sienimetsässä enemmän aikaa, voi lähteä metsästämään käpynahikkaita. Ne kasvavat nimensä mukaisesti kävyssä kiinni. ”Pienilakkinen, tummanruskea, heltat valkoiset”, luettelee Kosonen.

Käpynahikkaat ovat juuri sen kokoisia, ettei niitä osaa tavantallaaja katsoa ateria mielessään. Mutta jos niitä löytää paljon, on kerääminen ollut vaivan arvoista.

”Maukkaita sieniä. Ihan voi paistaa lisukkeeksi vaikka pihvin päälle.”

Sienet yhdistetään herkästi syksyyn ja pimeneviin iltoihin. Kevään mystiikka ja koko silmiemme edessä avautuva luonnon renessanssi on kuitenkin näyttämö, jolle sienet istuvat kuin nahikas käpyyn.

Kun suklaamunajahti on hoidettu, ovat korvasienet seuraavana listalla. Metsään!