Sananvapauden asialla
Steven Spielberg teki sujuvan lehtimieselokuvan.
Vasta lopputekstien jälkeen on aikaa todeta, kuinka nostalginen The Post on. Pinnalta elokuva on kriittinen: se kertoo poliittisen jännärin keinoin lähes 50 vuoden takaisista tositapahtumista, jotka johtivat amerikkalaisten vetäytymiseen Vietnamista ja presidentti Richard Nixonin eroon. Niin dramaattisia kuin käänteet ovatkin, aikakausi näyttäytyy selkeänä ja korrektina ja ihmiset hyvätapaisina, paitsi aggressiivinen Nixon.
Elokuvan päähenkilöt ovat The Washington Postin päätoimittaja Ben Bradlee (Tom Hanks) ja omistaja Katharine Graham (Meryl Streep). Lehdeltä puuttuu arvostusta ja kassaa. Kilpailija The New York Times saa uutisvoiton julkaisemalla puolustusministeriöstä vuodettuja papereita, jotka osoittavat hallinnon valehtelun. Bradlee saa mahdollisuuden nostaa lehtensä valokeilaan, jos Graham ottaa riskin. Nixon haluaa vuotajat vankilaan.
Steven Spielberg on ohjannut sananvapauden sankarien tarinan, josta on helppo pitää ja vaikea innostua. Se kuvaa toimittajien työtä samassa hengessä kuin Oscar-palkittu Spotlight, mutta ei saavuta eikä tavoittele uutta. Tasaisuus näkyy Oscar-ehdokkuuksissa: Streep noteerattiin ansiosta, parhaan elokuvan ehdokkuus tuntui muodollisuudelta. Spielberg ei suoraan viittaa nykyajan tietovuotajien, netin, somen ja Trumpin maailmaan mutta vihjaa, että ennen kaikki oli paremmin. Vallan väärinkäyttökin oli selkeämpää. Nixon nähdään vain puhelimeen ärisevänä koomisena siluettina.
★★★☆☆
